Kaikki tietävät, että olen jouluihminen, joka aloittaa juhlavalmistelut jo hyvissä ajoin marraskuussa, mutta juhannusihmiseksi en voi itseäni kutsua. Rakastan kesää, lempeitä kesäiltoja, kukkaseppelten näpertelyä, grilliruokaa ja kukkamekkoja, mutta vaikka juhannukseksi ei erityisiä suunnitelmia olisikaan, se ei juuri omaa kesääni keikauta suuntaan tai toiseen. Monesti juhannus ollaankin otettu vastaan hyvällä fiiliksellä ja suunnittelemattomasti. Juhannusaattona olemme saattaneet startata auton ja suunnata maalle tai viettää hyvällä omallatunnolla rentoa leffailtaa aaton kunniaksi omalla kotisohvallamme. Monesti suunnitelmia onkin syntynyt ikään kuin itsestään.
Juhannus kolkuttelee taas nurkan takana, ja edessä on sopiva sekoitus kaupunki- ja maaseutujuhannusta. Varsinaista ohjelmaa ei olla lyöty lukkoon kellontarkasti, vaan pitkästä viikonlopusta pyritään nauttimaan kiireisten työviikkojen välissä mahdollisimman rennosti. Kirjasin alle omia unohtumattomia juhannusmuistojani, pieniä hetkiä keskikesän juhlasta, jotka ovat syystä tai toisesta painuneet mieleeni.
.. vietimme ensimmäisen yhteisen juhannuksemme Matin kanssa mökillä. Muistan kuinka Matti oli ostanut Nomination-rannekkeeseeni (muistatteko vielä nuo ihanat keräilyrannekorut?!) ”juhannuslahjan”. Palaa koristi aurinko.
.. olimme ahkeria kukkienkerääjiä mummuni kanssa jo lapsuudessani, mutta etenkin juhannuksena oli tärkeää käydä mummun kanssa keräämässä ojanpientareelta tyynyn alle seitsemää eri sorttia.
.. maajussin avovaimona olen tottunut myös siihen, että toisinaan juhannusviikonloppu vie mieheni peltotöihin. Eräs hetki onkin piirtynyt tarkasti mieleeni; olimme Eppu-koiran kanssa jääneet kahdestaan viettämään kaupunkijuhannusta ja suuntasimme rankkasateen jälkeen pitkälle kävelylenkille. Koko lenkin aikana ei tullut vastaan yhtäkään ihmistä, ilta-aurinko lämmitti ja kaupunkijuhannus tuntui ”hylätyssä kaupungissa” tuolloin todella taianomaiselta.
.. vuoden 2020 juhannus oli spesiaali. Koronakevään jälkeen tapasin juhannusaattona pitkästä aikaa oman muorini ja saimme Helsingistä rakkaita ystäviä kylään. Koko kaupunkijuhannus oli pelkkää taikaa täynnä!
.. vuoden 2013 juhannuksesta mieleeni on piirtynyt tarkasti eräs hetki. Lähdimme aattoaamuna äitini kanssa kahdestaan sairaalaan tervehtimään vaariani. Istuimme vieretysten vaarin sängynlaidalla ja söimme kesän ensimmäisiä mansikoita. Radiossa soi haitarimusiikki.
.. muuttolaatikoita, niitä riitti juhannuksessa 2019. Se oli yksi elämäni onnellisimmista juhannuksista. Olimme juuri samaisella viikolla muuttaneet ensimmäiseen omaan kotiimme ja juhannusaattona muuttorumba tuli päätökseensä, kun saimme viimeisen muuttolaatikon purettua. Juhlimme kahdestaan grillaten ja kippistellen.
Arvaatteko mikä on yksi bloggaamisen parhaista puolista? On suuren suuri ilo toki kirjoittaa teille luettavaa, mutta samalla kirjoitan itselleni tätä virtuaalista päiväkirjaa, jonka sivujen selaaminen tuntuu näin kirjoittajan näkökulmasta todella nostalgiselta. Kuinka helppoa blogin kautta onkaan palata esimerkiksi vuoden 2015 maaseutujuhannukseen? Katsella kuvia Epusta ja rankkasateen kouriin joutuneesta juhannuskoivunkaatajasta. Ilman blogia olisi toki samat muistot olemassa, mutta niihin palaaminen voisi olla vaikeampaa. Huimaa, että yksitoista vuotta elämästäni on tallessa täällä.
Odotatko sinä jo innolla keskikesän juhlaa?