VIIME VIIKON PARHAITA PALOJA PUHELIMESTA

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

relove tampere lounas

Viikot vierivät ja ensi viikolla kalenterinlehti kääntyy jo helmikuun puolelle – mitä ihmettä?! En ole varsinainen talvi-ihminen, vaikka avantoon mielelläni pulahtelenkin ja hiihtoladuilla hiihtelen omaa tahtiani talvipakkasilla, mutta tästä tammikuusta en ole ehtinyt vielä lainkaan nauttia, saati, että olisin kyllästynyt siihen. Talvi on hiihdellyt eteenpäin niin hurjaa vauhtia, että kevään voi pian todeta olevan nurkan takana. Siispä tallennetaan edes yhden talviviikon parhaat palat bloginkin puolelle, ennen kuin huomaan eläväni jo kevättä.

Kuten olette varmasti huomanneet, arkikuvapostaussarja jäi nyt toistaiseksi historiankirjoihin ja sen sijaan päätin koota parhaita paloja puhelimen kuvarullasta postauksiksi aina silloin tällöin. Näin pääsette kurkistamaan arkeeni kattavammin. Aloitetaanpa!

// 1 Lounasta Relovesta! Yes, please! Testasin viime viikolla Stockan Reloven lounaan: kasvislasagnea pestolla, emmental-juustolla ja cashew-pähkinöillä raikkaan omenasalaatin kera! Ensinnäkin, annos oli sen kokoinen, että söin siitä sekä lounaan että kevyen illallisen ja toiseksi, makupaletti oli tässä setissä kohdillaan. Lasagne oli ihanan kuohkeaa ja herkullista, unohtamatta tuota raikasta omenasalaattia, joka oli kuin ihana pieni snack lasagnen kaveriksi. Iso plussa myös inkiväärishotille, jonka hörppäsin kitusiini ennen kuin ehdin kuvata sen.

// 2 Rapsutuksia! Kuten tiedätte, annos koiraelämää edes silloin tällöin, saa sydämeni heittämään iloisia kärrynpyöriä. Igor-papparainen sai hyvät nokoset pehmeän villapaitani syleilyssä.

// 3 Uudet kuulokkeet! Kuten edellisessä postauksessani kerroinkin, ostin elämäni ensimmäiset langattomat sankakuulokkeet. Loistava hankinta, eivätkä korvani kipeydy näitä käyttäessä samalla tavalla kuin nappikuulokkeista. Tällä hetkellä luureissani soi repeatilla Miley Cyruksen Flowers ja Bookbeatin puolelta Sisko Savonlahden Kai minä halusin tätä.

// 4 Yhteistä aikaa. Juttelin juuri vähän aikaa sitten tuttavani kanssa, joka kertoi somen perusteella saaneensa sellaisen kuvan Matista ja minusta, että olisimme jatkuvasti yhdessä tai treffeillä. Mitäää? Totuushan on se, että olemme noin kerran viikossa ylipäätään molemmat kotosalla iltaisin samaan aikaan. Perjantaina vietimme rennon koti-illan sohvalla pötkötellen ja voi pojat kuinka mukavaa se olikaan. Syötiin sipsiä ja katsottiin telkkaria. Täydelliset treffit jos minulta kysytään.

// 5 Kehonhuoltoa! Olen jo vuosikausia kärvistellyt erilaisten niska- ja hartiajumien kanssa ja alan pikkuhiljaa tulla siihen lopputulokseen, että ilman jatkuvaa kehonhuoltoa, en tule vaivoistani ikinä pääsemään. Viime viikolla podin päänsärkyä useampana päivänä ja kipeilevä niska kertoi siitä, että olisi taas aika hakeutua hierojan luokse. Hyvä Olo Ilona on vakiopaikkani ja varaan ajan poikkeuksetta aina Janitalle tai Saralle. Sara hieroo sekä Kaukajärven että keskustan toimipisteissä ja on ihastuttavan energinen persoona, jonka kanssa löysimme heti yhteisen sävelen. Saran kanssa meillä riittäisi juttua vaikka tuntikausiksi, mutta toisinaan taas rentoudun penkissä niin, että miltei nukahdan.

// 6 Ei sukua, silti perhettä. Kotiliesi teki aivan ihanan artikkelin, jossa olimme mukana Matin, Karoliinan, Aten ja lasten kanssa. Lehteä lukiessa hymyilytti kovasti, mikä onni onkaan, että elämässämme on näin rakkaita tyyppejä. <3

Kas siinä viikkoni pähkinänkuoressa, otetaanko tällaiset viikkokoonnit tavaksi? 


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina | Vastaa

JOULU FILMIKAMERALLA

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Instagramin puolella minua seuraavat tietävätkin jo, että ikuistin joulukuumme tänä vuonna myös filmikameralla. Epäilin, että talven pimeät olosuhteet eivät välttämättä ole ne otollisimmat filmikameralla kuvaamiseen, mutta saadessani eilen latauslinkin kuviini, olin aivan mykistynyt ihastuksesta. Näistähän tuli miltei joulukuun tunnelmallisimpia kuvia!

Hankin kertakäyttökameran Photostellan myymälästä Verkatehtaankadulta ja kamera sisälsi 39 kuvan filmin. Kuvailin ahkerasti jouluamme talteen ja vein filmin eilen kehitykseen – ja alle tunnin päästä siitä, sain jo tekstiviestin, että kuvat ovat noudettavissa! Paperikuvien lisäksi sain sähköpostiini WeTransfer-linkin, jonka kautta kävin lataamassa skannatut kuvat myös koneelleni talteen. Kuinka kätevää ja nopeaa! Muistan kuinka omassa lapsuudessani filmikuvien kehittäminen vei vähintään viikon aikaa.. Kuvissa on ihana tunnelma ja ne voisivatkin olla suoraan lapsuusajan kotialbumeista napattuja. Jos en tietäisi, voisi miltei luulla, että tuossa yhdessä kuvassa Pukin sylissä istuu pikkusiskoni Roosa eikä siskontyttöni.

Filmikuvailu ilahdutti niin, että seuraava filmi on hankittu jo! Oletteko te kuvailleet kuvia filmille?


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina , | Vastaa