PALUU KOIRAELÄMÄÄN

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

cairnterriercairnterriericairnin terrieri

Epun kuolemasta on kulunut jo kolme vuotta ja valehtelisin jos väittäisin, ettemmekö tuona aikana olisi jo monesti pohtineet toisen koiran hankkimista. Elämäntilanteemme ei kuitenkaan ole juuri nyt se otollisin koiran ottamiselle, joten olinkin innosta soikeana, kun serkkutyttöni tiedusteli josko hänen koiransa Paavo pääsisi meille hoitoon pariksi viikoksi. Odotimme innolla Matin kanssa parin viikon koiraelämää ja kuinka kivaa meillä lopulta olikaan – Paavo oli mainio koiravieras! Kun Paavo eilen lähti kotiin, koti tuntui hetken aikaa kovin tyhjältä. Tässä ajassa ehdittiin tulla jo Paavon kanssa hyvin tutuiksi ja samalla mieleeni muistui lukuisia sellaisia asioita koiraelämästä, jotka olin ehtinyt jo unohtaa. Kuulostavatko mietteeni tutuilta?

// En muistanutkaan sitä, kuinka sosiaalinen koiralenkeillä pitää olla. Ventovieraat vastaantulijat jäävät mielellään jutulle, kun narussa taluttaa herttaista koiraa ja etenkin vastaantulevien koirien, ja heidän omistajiensa, kanssa jäädään pitkäksikin aikaa höpisemään. Jutulle jäämisessä ei toki ole mitään vikaa, mutta tilannetta hankaloittaa se, että monesti lenkeillä kuuntelin äänikirjaa ja kuulokkeita sai olla ottamassa korvista pois jatkuvasti.

// Kakkapusseja ei ole ikinä liikaa lenkillä mukana. Suositeltavaa on kiinnittää ainakin pari kiinni talutushihnaan ja sujauttaa vielä yksi taskunpohjallekin. Vaikka oma koira ei niitä tarvitsisikaan, vastaan saattaa tulla joku, joka kysäisee pussia ”lainaan” (näinkin kävi kerran). Samalla muistui mieleen se, kuinka vähän lenkkipolkujen varsilla onkaan roskiksia, joihin pussin voisi heittää.

cairnterrier

// Kevätauringosta ei nauti ainoastaan itse, vaan se lämmittää myös koiran mieltä. Siksi onkin suotavaa asettaa säleverhot niin, että koirallekin löytyy aurinkopaikka lattialta. Ja huolehtia samalla tietysti siitä, että auringossa ei vietetä liikaa aikaa.

// Koira on mitä parhain personal trainer. Sinä aikana, kun Paavo oli meillä, ei minään päivänä urheilukellon aktiivisuustavoite tai 10 000 askeleen rajapyykki jäänyt täyttymättä. Tämä on yksi niistä asioista, joita kaipaan koiraelämässä eniten. Koira on erinomainen liikuttaja ja pitää hyvin huolta omistajansa hyötyliikunnasta. Hoitojaksollemme sattui tosin erinomaisen aurinkoiset ja lämpimät kevätsäät; sadekeleillä olisin kenties kaivannut lenkkejä vähemmän.

// Kotioven avatessa alkaa heti hymyilyttää, kun kuulee koiran kipityksen. Näin iloisia vastaanottoja harvoin saa muilta kuin koirakavereilta.

// Valokuvaaminen voi olla haastavaa koiran kanssa. Paavo, aivan kuten Eppukin, oli hyvin kiinnostunut touhuistani, kun yritin kuvailla vaikkapa erinäisiä tuotekuvauksia kotona. Pörröisestä linssiluteesta tallentuikin muistikortilleni useampia otoksia. Samalla muistin, kuinka ihanaa koiran kuvaaminen onkaan. Sitä kun ei voi pyytää poseeraamaan, ja siksi ne onnistuneet otokset lämmittävät erityisesti kuvaajan mieltä.

Toivotan erinomaista Koiranpäivää kaikille ruutujen sillä puolen asustaville koirakavereille ja kiitokset vielä Ellille koiralainasta – sovittiin jo Paavon kanssa, että nähdään taas pian! ;)

cairnterrier


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina , | Vastaa

KIRJA, JONKA KANSSA VIETIN PÄÄSIÄISTÄ

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

// Kirja saatu pr-näytteenä.

Pääsiäinen tuntui tänä keväänä todella pitkältä. Lomapäivät olivat piiiitkiä, ehdin tehdä kaiken minkä suunnittelinkin tekeväni, saatoin jopa sanoa ääneen, että kunpa arki alkaisi. Pääsiäisen aikana ehdimme nauttia ensimmäiset terassikahvit auringonpaahteessa ilman toppatakkia ulkosalla. Välillä katselinkin sitten taas jo ruokapöydän äärestä terassilla pomppivaa raekuuroa. Aivan kuin yksi kokonainen vuodenaikakin olisi ehtinyt vaihtua huhtikuun alun aikana. Pääsiäisen jälkeen viikonpäivänikin olivat samanlainen sekamelska kuin ne kahdeksan ruohonkortta, jotka onnistuin kasvattamaan pääsiäiseksi.

Reilu viikko sitten kiirehdin suoraan töistä postiin, sillä kännykkääni kilahti työpäivän aikana viesti, joka takasi sen, että pääsiäiseksi riittäisi tekemistä. Olen käsittämättömän onnellinen siitä, että saan bloggaajana PR-näytteinä myös kirjoja. En olisi vielä muutama vuosi sitten edes osannut haaveilla tällaisesta. Kirjat ovat minulle nimittäin se paras keino rentoutua, irtautua hetkeksi arjesta, ja ne ovat minulle jopa keino pitää yllä hyvinvointiani, hyvää oloa. Kun paketista ilmestyy uunituore kirja luettavaksi, hymy on heti korvissa.

Tällä kertaa paketista löytyi odottamani uutuus, Saara Cantellin romaani Kaikki tuoksuu lumelta. Arvatkaapa mikä ihastutti kirjassa heti ensimmäisenä? Tuo hurjan kaunis kansi tietysti. Tiedän, että kirjaa ei saisi arvioida kansiensa perusteella, mutta tällä kertaa upea kansi oli esimakua sivujen erinomaisuudesta. Sitä tämä kirja nimittäin oli, erinomainen. Se oli niin kiehtova, että laitoin kirjan luettuani heti tilaukseen Cantellin viime vuonna ilmestyneen esikoisromaaninkin. Kesken jääneet hetket saapuvat luokseni toivottavasti pian, sillä jäin janoamaan lisää tämän kirjailijan sanataituruutta ja tarinankerronnan mukaansatempaavuutta.

Kun luin kirjan takakannen, sydämessäni läikähti tunnistaessani jotakin tuttua. Tarinaa eteenpäin kuljettaa sukupolvien ketju, kolme naista eri aikakausilta. Teoksen sivuilla Olivia kertoo äitinsä ja äidinäitinsä elämästä omalle lapselleen. Tunnistaisinko kirjasta tuttuja piirteitä omasta historiastani, jossa oma mummuni ja äitini ovat kulkeneet läpi samojen aikakausien polkuja kuin Kerttu ja Tuija, Olivian isoäiti ja äiti? Pidän kirjoista, joissa liikutaan taitavasti eri aikakausien välillä. Tässä teoksessa lukija oli koko ajan hyvin selvillä siitä, mitä vuotta elettiin ja kenen tarina juuri silloin oli tarkastelun alla. Kolmen sukupolven tarina tutustutti lukijaa kuhunkin aikakauteen kertoen samalla näiden naisten elämänpoluista. Esiin tuotiin kauniita, mutta kipeitäkin tapahtumia elämien varrelta. Ja kuinka kauniisti nämä tarinat kietoutuivatkaan yhteen! Huomasin ajattelevani kirjan naisia myös sellaisina hetkinä, jolloin kirja ei edes ollut käsissäni. Ikään kuin tarina olisi edennyt, vaikka en sivuja olisi käännellytkään eteenpäin.

Kun sain kirjan päätökseen, huomasin henkäiseväni syvään. ”Olipahan kirja, kerta kaikkiaan hieno teos”, totesin. Samalla se oli läpileikkaus kolmen eri sukupolvea edustavan naisen elämästä, samalla se oli teos, joka opetti meille historiasta. Saara Cantell, minusta tuli fanisi.

”Haluan tuoda sinut sisään tarinaan sillä hetkellä, kun kaikki tuoksuu lumelta.”

Kunpa esikoisteoksesi saapuisi luokseni pian.

kaikki tuoksuu lumeltasaara cantell


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina , | 1 vastaus