POLAROID-PERINTEEN KERA KOHTI UUTTA VUOTTA

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Elettiin vuoden 2018 ensimmäistä päivää, kun sain mielestäni loistavan idean. Olin hankkinut Roosan polttareita varten Polaroid-kameran ja filmiä oli jäljellä vielä lukuisia ruutuja. Patistin Mattia nappaamaan Epun syliinsä ja asettauduimme työhuoneen ikkunan eteen selfietä varten. Räps, ja uusi perinne oli syntynyt.

Onneksi tuo perinne alkoi juuri tuona kyseisenä vuonna. Muutama kuukausi kuvan ottamisen jälkeen, tuli aika jättää Eppu-koiralle hyvästit.

Polaroid-perinteemme on jatkunut tuosta lähtien. Jokaisen vuoden ensimmäisenä aamuna nappaan kameran käteeni ja otamme selfien. Tätä kuvaa varten ei meikkailla tai välttämättä vaihdeta edes pyjamaa päivävaatteisiin, tätä kuvaa otettaessa eletään hetkessä. Juuri se tekee näistä kuvista minulle niin kovin tärkeitä. Viime vuonna miltei kyynel vierähti silmäkulmasta, kun en muuton jäljiltä muistanut minne kuvat olin piilottanut. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja nyt kokoelmani on jo neljän kuvan kokoinen. Merkitsin kuviin vuosiluvut, vaikka vuosien kulkua voisikin hyvin tulkita myös kuvissa esiintyvien tyyppien silmäpussien ja -ryppyjen kasvaneesta määrästä. Kuinka osuvaa muuten, että vuoden 2020 kuva on otettu tuolle vaaleanpunaiselle pohjalle; eiköhän tuo mennyt vuosi muutenkin erottuisi joukosta.

Aika mukava perinne, vaikka itse sanonkin. Joka vuosi kuvaa ottaessani en voi kuitenkaan olla mietiskelemättä sitä, koska uuden vuoden selfiessämme olisi muitakin mukana kuin vain minä ja Matti. Se jäänee nähtäväksi, hyvin ollaan tosin tälläkin tiimillä vuodesta toiseen porskuteltu eteenpäin. Tekisi mieli myös kirjoittaa kuvien taakse kunkin kuvanottohetken fiiliksiä. Tänään tunnelmat olivat nimittäin kovin flunssaiset, ja Matti kiisikin lääkäriin heti kuvan ottamisen jälkeen.

Näin on jälleen uusi vuosi startattu käyntiin myös blogin puolella. Toivokaamme kaikille onnellista oloa uuteen vuoteen. <3


Posted in lifestyle | Tagged , | Leave a reply

AATONAATTOYÖN RIISIPUUROKUULUMISET

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

riisipuuro uunissa

Minulle käy aina riisipuuroa keittäessä vähän hassusti. Puuro jämähtää pohjaan kiinni, maistuu palaneelta ja mantelikin unohtuu heittää mukaan. Sen kattilan siivous vasta työlästä onkin! Tänä jouluna päätin ottaa varman päälle. Laitoin riisipuuron uuniin siksi ajaksi, kun nautiskelin joulusaunan lämmöstä. Täydellinen aatonaattoillan, tai jo miltei -yön, yhdistelmä. Puurokin oli kaiken kukkuraksi niin herkullista, että tällä tavoin aion valmistaa sitä jatkossakin. Kukapa nyt jouluna malttaisi tuntia sekoitella riisipuuroa, siksi omanikin on varmaan aina palanut pohjaan. Kiitokset työkaverille, joka yllytti minua testaamaan tätä taktiikkaa.

Riisipuuro uunissa

Sekoita uunia kestävässä kasarissa tms yhteen litra maitoa (suosittelen täysmaitoa, koostumuksesta tulee ihana), desin verran riisipuuroriisiä ja hyppysellinen suolaa. Laita uuniin 175 asteeseen ja anna kypsyä reilun tunnin verran. Oma puuroni oli uunissa peräti 1½ tuntia. Nauti rusinasopan ja kanelin kera. Muista manteli! Taidan laittaa monta, ihan vaan varmuuden vuoksi..

uuniriisipuuro

Mutta nyt, minä ja kulhollinen riisipuuroa siirrymme nojatuolin nurkkaan lukemaan täydellisen jouluista höpöhöpökirjaa. Juuri niin kuin eilen suunnittelin. Ihanaa yötä kaikille!


Posted in lifestyle | Tagged , | 2 Replies