MILLOIN? Tämä satumainen kuva on otettu auringonlaskun aikaan maanantaina, 15. helmikuuta. Sininen hetki taikoi hanget toviksi vaaleanpunaiseksi.
MISSÄ? Olen hiihtänyt tänä vuonna jo kymmeniä kertoja. Lähiseudun hiihtoladut ovat siis tulleet tutuiksi. Tämä on yksi vakioreittini lempparikohdista. Jos lähden työpäivän jälkeen hiihtämään, osun tähän kohtaan monesti juuri auringonlaskun aikaan ja tällä kertaa maisema oli niin maaginen, että minun oli kaivettava puhelin taskustani. Jos oikein tarkkaan katsot, bongaat kuvasta jopa matkaani seuraavan kuun.
MITÄ? Olen hirveän onnellinen siitä, että olen näinkin innostunut urheilusta. Syksysateiden alkaessa olin nimittäin varma siitä, että hyvin alkanut liikuntaintoni häviää jonnekin, mutta mitä vielä. Hiihdosta löysin itselleni erinomaisen talviharrastuksen ja olen jo jopa murehtinut sitä, mitä alan hiihtohommien jälkeen tehdä. Syksyisestä sauvakävelyreippailusta on selkeästi ollut hyötyä myös hiihtoa ajatellen, tuntuu nimittäin siltä, että tekniikka on nykyisin paremmin hallussa ja mikä parasta, kunto on kasvanut kohisten. Sauvakävelyä aion siis ahkerasti jatkaa keväälläkin ja toivon sporttipörriäisen seuraavan minua tiiviisti myös tänä vuonna.