.. alpakka pomppii pöydällä.

Uskallan väittää, että mulla on maailman paras pikkusisko. Okei, okei, kyllähän me väännetään ja käännetään välillä oikein kunnollakin, ja välillä toisen naamataulu ärsyttää varmasti puolin ja toisin, mutta sitten on niitä hetkiä, jolloin sydän ihan pakahtuu rakkaudesta toista kohtaan.

Kuten eilen. Kun Roosa kiikutti minulle _itsetehdyn_ alpakan lahjaksi.

Roosa tietää, että ikävöin kovasti Mattia aina silloin, kun Masa suuntaa töiden perässä viikoksi tai kahdeksikin toiselle paikkakunnalle. Niinpä hän virkkasi minulle ihanan vara-Masan.

Eiväthän ne nyt ehkä ihan samannäköiset ole, mutta molemmat ovat taatusti yhtä herttaisia ja ainutlaatuisia.

Kiitos Roosa. Paras lahja ikinä.

Tuo otsis. Jos meille ikinä vauvoja siunaantuu, niin olen aika varma, että Roosa-tädin alpakat olisivat huipputoivottuja lahjoja. My Little Ponyt jäis ihan kakkosiks.

My sister, that talented and lovely little girl, made this amazing creature for me. It’s so fluffy I’m gonna die! Merci beaucoup.