Hyviä huomenia täältä aamukahvin äärestä. Kahvia ei tokikaan hörpitä upouudesta Vuorilla-mukista, vaan vuosia vanhasta ikisuosikista. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Onhan tuo uutukainen nyt jälleen uusi kokoelmani helmi, josta tulee pitää hyvää huolta. Eli minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että työnnän mukin astiakaapin perimmäiseen nurkkaan ja huolehdin siitä, että se ei ikinä pääse käyttöön. Toisinaan tekisi mieli metsästää uutukaisia itselleni tuplana – toinen hyllylle, toinen käyttöön!
Pakko kertoa hauska fakta tähän väliin; säilytän kaikkia muumimukejani yhdessä ja samassa kaapissa, jossa ylähylly on varattu tuotannosta jo poistuneille mukeille. Vieraamme tietävät jo, että tuolta hyllyltä ei saa kuppia valita kahvilleen, mutta muiden mukien joukosta he käyvät mielellään itse valitsemassa juuri sen kupin, josta kulloinkin haluavat kahvia kyläillessään juoda. Ja joka kerta, kun tuo kaapin ovi avautuu, kuulen saman kysymyksen: ”Onkohan sulla nyt Noora varmasti tarpeeksi näitä mukeja?”. Muistelin Iinan joskus ikuistaneen kokoelmani blogiinsa ja pienen etsinnän jälkeen löysinkin postauksen, josta kuva löytyy. En kehtaa edes myöntää montako mukia kokoelmaani on tullut vuodessa lisää.
Alan olla jo itsekin sitä mieltä, että mukeja todellakin on tarpeeksi, enkä enää ole ostanut esimerkiksi uusimpia kausimukeja itse. Erityisherkkuja haluan kuitenkin edelleen (yrittää) hankkia kokoelmaani, siksi olinkin onneni kukkuloilla, kun onnistuin haalimaan itselleni vain Norjassa ilmestyneen Vuorilla-erikoismukin. Vuoria ja vuonoja, Norjan maisemia, sisältämä kuvitus on mielestäni hurmaava ja Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen nuotiohetki sympaattinen. Jopa hitusen harmittaa, että en tätä mukia raaski aamukahvimukikseni ottaa.
Syksyn aikana tällä keräilijällä on käynyt todellinen muumionni, kun onnistuin saamaan itselleni myös tuoreimman Muumin päivä-mukin. Jostakin sitä tilaa on taas astiakaapin ylähyllylle siis raivattava.
Hörpitkö sinä tänä aamuna aamukahvisi muumimukista?