Kuten olen monesti maininnutkin, olemme noudattaneet kuuliaisesti poikkeuskevään sääntöjä ja ohjeistuksia ja valtaosa vapaa-ajastakin on tullut vietettyä neljän seinän sisällä. Poikkeusjärjestelyt ovat aiheuttaneet myös sen, että kotioloissa on täytynyt sisustuksen suhteen tehdä uudelleenjärjestelyjä. Olohuoneen isosta ruokapöydästä on tullut etätyöpäivien keskipiste, olohuone muistuttaa kuntosalia ja erinäisiä järjestelyjä on käytännöllisyyden takia joutunut tekemään useampaankin nurkkaan.

Tämäpä onkin ollut minulle melko opettavaista, sillä yleensä minä olen meillä se, joka illalla viimeiseksi järjestelee kodin seuraavaa päivää varten valmiiksi sohvatyynyistä alkaen. Siksi olohuoneen pöydällä kiemurtelevisista johtokasoista ja olohuoneen lattialla lojuvista jumppavälineistä on toisinaan ollut äärimmäisen vaikea olla välittämättä.

Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä. Odotan jo sitä hetkeä, kun mahdun taas syömään ruokailuryhmän ääressä. Mutta kurkistetaanpa miltä meillä näyttää ennen perjantain suursiivousta (tosin, ei se siivoaminen kyllä näiden kuvien sisältöön olisi muutenkaan vaikuttanut!).

(1) Ruokapöydällämme kiemurtelee johtoja. Toisinaan se täyttyy mapeista ja muistilappusista. Matti tekee töitä pöytäkoneella, minä läppärillä ja tämä järjestely on osoittautunut toimivaksi; jos toinen on esim. puhelimessa tai Teams-kokouksessa, voi läppärin napata matkaan ja siirtyä toiseen huoneeseen työrauhan takaamiseksi. 

(2) Vaikka asukuvistani on kevään aikana suurin osa otettu tuon tauluseinän luona, tuskin kukaan on huomannut olohuoneemme muuttuneen kuntosaliksi. Kun salit menivät kiinni, kuntopyörä otettiin esiin varastosta ja asetettiin kodin parhaalle paikalle. Kymmenenkin kilometria polkaisee kevyesti samalla telkkaria katsellen. Olen tämän viikon aikana polkenut yhteensä jo 70 km! 

(3) Yritän kaikkeni, ettei kodin nurkkiin ja pöytäpinnoille muodostuisi kasoja, mutta lisääntyneen vapaa-ajan ansiosta, olen pitkästä aikaa ehtinyt käydä vaatekaappejani läpi ja näin ollen esim. Zadaassa vielä myynnissä olevat vaatteet on asetettu kasaan työpöytäni alle. Sen verran meni jo hermot, että asetin ne tuollaiseen koriin, jotta en jatkuvasti potkisi pöydän alla olevaa vaatekasaa kumoon.

(5) Päivätyöni teen ruokapöydän ääressä, blogihommat naputtelen aina valmiiksi työhuoneessani. Jotenkin tämä jako on ollut selkeä, ja mieli ikään kuin vaihtaa työstä toiseen, kun siirrän konkreettisesti paikkaani. Vaaleanpunainen seinäni on täydellinen inspiraationlähde postauksilleni, kun taas päivätyössäni tarvitsen huomattavasti tätä enemmän pöytätilaa mapeille, laskimille ja muille työvälineille. Tästä syystä bloggauspisteeni on myös pysynyt suht siistinä.

(6) Olemme edelleen suosineet muun muassa viikoittaista kauppakassipalvelua ja monesti viikonloppua varten olemme tilanneet kotiin myös muita herkkuja. Nygrenin kalaherkuista olemme nauttineet jo useamman kerran ja tänäänkin ovikello soi kalalähetyksen merkeissä.   Kokkailuun käytettävän ajan voi käyttää tehokkaasti johonkin muuhun, keittiö ei ole jatkuvasti kaaoksen vallassa ja mikä parasta, samalla saa vatsansa täyteen herkullista ruokaa ja tukee paikallista yritystä.

Tässä tunnelmakuvia meidän perjantaista 29.5.2020. Kun järjestys palaa normaaliksi ja sisustuskärpänen vihdoin puraisee, lupaan palata kotijuttujen pariin myös blogin puolella.

Mutta eiks ookin ihan ok skipata perjantain suursiivous ja siirtyä pihalle nauttimaan auringosta?