Tähän tilanteeseen sopisi biisi, ”uuden nuken saanut pikku-Noora on…”.
On tainnut tulla aika luopua. Monen monta yhteistä askelta olemme viimeisen kahden vuoden aikana tepastelleet, mutta nyt olemme tulleet tilanteeseen, josta jatkamme eri teille. Minä ja lemppariconverseni. Ihan lempparit, mutta katsokaa nyt. Ei noilla elämän kolhimilla popoilla enää kovin pitkälle olisi pötkinyt.
Vai olisikohan sittenkin.. Jos vähän kursisi niitä kokoon sieltä täältä ja ehostaisi pintaa, niin voisikohan yhteinen matkamme vielä jatkua? Nauhat heitin tosin jo pesukoneeseen ja ne tulivat sieltä yhtä likaisina ulos kuin olivat sinne mennessään, joten… Vinkkejä?
Jotta tätä luopumisprosessia olisi hieman helpompi käsitellä, klikkailin ostoskoriin vitivalkoiset Converset Stockmannin kanta-asiakasalennuksesta. Olen tullut siihen tulokseen, että nahkaconssit ovat se minun juttuni; edelliset kengät kestivät siis parisen vuotta ja tälläiselle kenkien kaltoinkohtelijalle, nahkapinta on helpompi pitää puhtaana kuin kangas. Joku poposeni olikin jo bongannut LAZY LÖRDAG-postauksestani, ja olen niihin huipputyytyväinen. Varsi on hieman matalampi kuin aikaisemmissa Converseissani, mutta malli on ihanan siro ja tyttömäinen! Tennaritypy tykkää!
… mutta miettii samalla, miten tekohengittäisi vielä nuo vanhatkin kengät kuosiin.
