Kuva olisi voitu ottaa itse asiassa minä tahansa päivänä viikolla 43. Tuntui ainakin siltä, että aina, kun luulin pihamme puiden jo pudottaneen lehtensä, niitä ilmestyi seuraavaksi aamuksi vähintään yhtä paljon maahan kuin edellispäivänä olin haravoinut. Tämä kuva on otettu keskiviikkona 26. lokakuuta, kun vihdoin VIIMEISIÄ LEHTIÄ KÄRRÄTTIIN LAVALLE!Meidän kotimme etupihalla. Haaveilen monesti isommasta pihasta, mutta viimeistään haravointiurakka muistuttaa aina hyvin siitä, että mitä isompi piha, sitä enemmän pihahommia.Liikuntapörriäinen ei ole pitkään aikaan pörrännyt tällä suunnalla, ja huomaankin nykyään varsinaisen treenailun sijaan valitsevani mieluummin aina kalenteriini hyötyliikunnan. Kuljen paljon kävellen, hyppään kuntopyörän selkään telkkaria katsellessani (no tätä ei voi hyötyliikunnaksi kutsua, mutta ainakin nappaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla!) ja pihatöistä saan kovasti energiaa. Haravointi ja lehtien kärrääminen kottikärryillä lavalle osoittautui tämän vuoden kovimmaksi treeniksi. Sen jälkeen pulahdus järveen ja olo on freshimpi kuin aikoihin. Paitsi seuraavana aamuna, kun haravoinnin kipeyttämät lihakset muistuttelevat itsestään. Jokohan pian pääsisi lumitöiden kimppuun? ;)