Merinovillapipo: Sidoste //*saatu duunin kautta
Farkut: Monki
Paita: Matin pelipaitakokoelmasta
Tennarit: NLY Shoes
On hyvästien aika, ilveskissanainen hiipii tänään Hakametsään viimeistä kertaa.
Uskokaa tai älkää, tänään saattaa olla ensimmäinen kerta, kun purskahdan itkuun Hakametsän katsomossa. Pelkkä ajatuskin siitä, että istahdan tänään viimeistä kertaa Hakametsän katsomon penkkiin liigapeliä katsomaan, herkistää ja vähän hermostuttaakin. Legendaarisella tamperelaisella maamerkillä tulee aina olemaan paikka sydämessäni. Voi kuinka monta kertaa olenkaan hallille suunnannut! Katsomossa on hurrattu serkkupojan onnistumisille, käyty ihan ekoilla treffeillä Matin kanssa, jonotettu perinteikkäästi äidin kanssa kaakaojonossa tokalla erätauolla, pompittu We Are the Kingsin tahtiin, käytetty ahkerasti kausikortteja ja kerrytetty reppuun niin paljon muistoja, että reppu tulvii jo yli reunojensa.
Valokuvaajana olen seikkaillut Hakametsässä kerran jos toisenkin, nimmarijonoissakin on tullut seisottua ja joka kausi olen ollut hyvin perillä siitä, mitä kulloisenkin kauden fanituotevalikoimaan kuuluu. Fanituotemyymälässä kun on tapana piipahtaa aina pelin erätauolla. Ilvesperheen keskellä kasvaessa on ollut helppo löytää kavereita pelejä katsomaan ja monesti on lahjapakettiin tullut käärittyä rakkaille jotakin keltavihreää; kummityttömme sai muun muassa ristiäislahjaksi pelipaidan, jota koristi hänen syntymäpäivänsä ja sukunimensä.
Pian pelimuistojen kartuttaminen jatkuu toisessa lokaatiossa, mutta tänään, vielä kerran, kannustetaan tupsukorvia Hakametsän jäällä.
Noni, nyt mä itken taas. Nähään hallilla.
