Tämä talvi on ollut aika ihana. Kelien puolesta suorastaan täydellinen. Olen löytänyt itsestäni jopa talvi-ihmisen piirteitä, vaikka kesä on aina ollut vuodenajoista se oma lempparini. Suksilla on hiihdelty jo kymmeniä kilometrejä (tämä on paljon minulle!), lumitöitä on huhkittu hiki hatussa ja parinkymmenen vuoden tauon jälkeen kävin jopa pulkkamäessä. Lumiset maisemat ovat hellineet mieltä ja talviauringon kimaltelu hangella innostaa yhä entistä enemmän lähtemään ulos. Oivalluksiakin on tämä sohvaperuna jo talviurheilusta ehtinyt tehdä. Kas tässä muutama.

Talviurheilun harrastaminen kovissa pakkaslukemissa on toki omalla tavallaan pukeutumiskysymys, mutta haittaa ei ole siitä, että vilkaisee lämpömittaria ennen kuin lähtee ulkoilemaan. Itsehän palasin muun muassa takaisin kotiin eräänä iltana lisäämään vaatetta päälle, kun kuvittelin automaattisesti, että päivän kiva pikkupakkanen olisi jatkunut iltaan asti. Ei ollut. Viisi astetta pakkasta ei ole sama kuin 15 astetta pakkasta.

Mitä tulee talviurheiluun, sanonta never say never pitää ainakin omalla kohdallani paikkansa. Inhosin koulussa hiihtoa, siis INHOSIN. Toivoin aina, että liikkatunnin aikaan pakkasraja paukkuisi, eikä suksille tarvitsisi lähteä, mutta toiveeni harvoin toteutui. Tuolloin vannoin, että aikuisena en hiihtäisi ikinä. Toisin kävi. Kaivoin muutama vuosi sitten ne samaiset yläasteelle hankitut sukset esiin. Ja mikä koomisinta, hiihdän nykyään tismalleen sitä samaa pururataa ympäri kuin kouluaikoinakin. Tai vielä koomisempaa on ehkä se, että nykyisin oikein kaipaan laduille.

Talviurheiluun hurahtavan kannattaa varautua siihen, että esimerkiksi talven ensimmäisen hiihtolenkin jälkeen, muistat omistavasi lihaksia, joista et ole hetkeen ollut tietoinen.

Myönnän innostuvani eri lajeista aina hetkellisesti ja siksi koenkin ylimääräisen välineisiin panostamisen turhana. Minun käytölläni en tarvitse joka vuosi uudenuutukaisia suksia tai luistimia. Olen saanut omat sukseni ja mononi joululahjaksi ja ne hankittiin tuolloin käytettyinä. Samat välineet ovat edelleen erinomaisessa kunnossa. Mutta myönnän olevani todella tykästynyt erilaisiin Kari Traan hiihtokerrastoihin ja niitä tuleekin kyllä ihan vuosittain hamstrattua uusi setti kaappiin. Tiesittekö muuten, että Kari Traa on norjalainen nainen ja entinen freestylehiihtäjä, joka on saavuttanut urallaan myös olympiamitaleita? Itsehän kuvittelin kyseessä olevan vain hyvin mieleenjäävä nimi brändille.

Talviurheilun ei aina tarvitse olla verenmaku suussa puurtamista laduilla tai kymmenen kilometrin retkiluistelulenkki järvenjäällä. Aivan ihanaa mielelle ja kropalle tekee jo pelkästään rauhallinen kävelylenkki lumimaisemissa, vatsalihasten kipeeksi kikattaminen pulkkamäessä tai lumikenkäkävely metsässä. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä väitän, että melko tehokasta hyötyliikuntaa on viime aikoina ollut myös lumitöiden tekeminen.

Lumisiä lenkkejä ja pakkasen punaiseksi maalaamia poskia kaikkien loppuviikkoon – onko talviurheilu teille lähellä sydäntä vai pakenetko pakkasia piiloon mieluummin salille?