On olemassa paljon asioita, joita kaipaan kotoa silloin, kun en itse siellä ole. Kaipaan sitä, että saan pukea mummun tekemät villasukat jalkaan ja kääriytyä viltin alle sohvannurkkaan. Kaipaan sitä, että saan juuri silloin, kun haluan, keittää itselleni kupillisen teetä tai muuten vain hengähtää hetken. Maailmalla matkatessaan sitä kuitenkin tulee kaivanneeksi myös jotakin sellaista, jolle ei voi soittaa tai jolta ei yhtäkkiä voikaan kysellä kuulumisia naamakirjassa. Minun tuli ikävä Eppua jo yhdeksässä päivässä.
Koti on siellä missä ne rakkaimmat ihmiset ja tuo pienen pieni pörriäinen ovat.
.. ikävä taisi olla molemminpuolista.
Olemme Epun kanssa nyt muutaman päivän ajan viettäneet laatuaikaa ja kotoilleet oikein kunnolla, kun saan nauttia talvilomastani vielä ensi viikkoon asti. Eppu on liimautunut kainalooni ja karvainen kaverini on pitänyt huolen siitä, että en enää karkaa minnekään. Olemme hyvällä omalla tunnolla köllötelleet univelkoja ja reissuväsymystä pois, villasukat jalassa.
Tiedättekös, kyllä kotona on sitten hyvä olla. Olen kotihiiri ja niin kovin ylpeä siitä. Tämä kotihiiri on kovin iloinen siitä, että tämä nykyinen koti tuntuukin kodilta. Tänne on aina ihana palata, täällä inspiroituu, täällä rentoutuu, Norppa on kotona eikä hetkeen aio reissulle karata.
Tai no Eppu ainakin tuntuu olevan sitä mieltä. Uskon, että moni koiraihminen voi allekirjoittaa tämän postauksen täysin ♥
Kauniita unia murmelit, niin te karvattomat kuin karvaisetkin.
(MEKKO/ DRESS MART OF CHINA (*blogin kautta saatu))
// I have a feeling that Eppu has missed me at least a bit while I was in New York. He is truly one of my best friends, so loyal and lovely, and always ready to give me hugs and kisses! It feels so good to be back home. And now, thanks to Mart of China, I have the perfect dress to wear for example on cozy winter evenings like this one.
