Kaikkihan lähti siitä, että päätin sulattaa kinkun jo näin ennen joulua aloittamalla ex tempore-reenit rakkaan personal trainerini, Nintendo Wiin, kanssa. Treenien loppusuoralla, Wilson Pickettin vetäessä kovaa ja korkealta Land of 1000 Dances-biisiä, tehdessäni hurjia krokotiilien leukojen lonksutusta muistuttavaa käsiliikehdintää, löin niin prkleesti Wii-kapulalla toisen käteni etusormeen.  Sormeen kasvoi tosi kiva herneen kokoinen patti ja nyt etusormeni alkaa leveydeltään pikku hiljaa muistuttaa Wii-kapulaa itsekin.

Siihen on syynsä miksi mä en harrasta liikuntaa, ja tässä taas hyvä esimerkki siitä, miksi minun ei kannatakaan sitä harrastaa. Matilla oli hauskaa, mutta ei ole enää kohta, kun pakotan sen iltapalaksi syömään tuon sulaneen hernemaissipaprikapussukan sisällön.

Eli mitä tästä opimme; kun lapsukaiset saatte niitä Wii-konsoleita nyt jouluna lahjaksi, olkaa varovaisia. :D