Kirkon rakennustyöt ovat siis edelleen kesken. Jännitystä elämään haimme hissikyydillä, joka vei meidät ylös näköalatasanteelle ihastelemaan Barcelonan kauniita maisemia. Tai siis minun tapauksessani pitämään rystyset valkoisina kiinni näköalatasanteen reunasta. Ihmisen, jota huimaa Näsinneulassa ja Kangasalan Näkötornissa, kannattaisi jättää tälläiset kokemukset väliin. Tulipahan nähtyä, ja lisää extraa toi alas kipuaminen ohuita kierreportaita pitkin takaisin maanpinnalle. Äiti, unohda se Eiffel-torni, en oo tulossa. ;)
Kirkon jälkeen oli aika suunnata siis Camp Noun jalkapallostadionille. FC Barcelonan kotiareenan näkemistä odotti kuin kuuta nousevaa ainakin tuo matkaseuralaiseni. Yritin kovasti olla hengessä mukana, vaikka se jalkapallo ei nyt ihan olekaan minun juttuni ;)
Yhtäkkiä me jo saavuttiinkin paikkaan, jossa pelaajat antavat haastatteluja, ja tottahan toki se oli hienoa. No ei siinä vielä kaikki. Seuraavaksi me jo saavuttiinkin vierasjoukkueen moderniin pukuhuoneeseen, josta matka jatkoi pelaajakäytävää kohti stadionia. Niin siistiä! Tai siis, ihan kivaahan se oli ;) Jostain sisuksistani löytyi kuin löytyikin siis jalkapallofanitar ja yhtäkkiä jalkapallo oli mustakin se maailman siistein juttu.





