Tänään käkerrettiin hiukset kikkuralle ja suunnattiin mamin kanssa nauttimaan kulttuurielämyksestä Pyynikin metsiin. Ihan putkeenhan tämä kesäloma ei toistaiseksi ole mennyt; mulle iski armoton kesäflunssa ja loma on kulunut sohvalla köllötellen. Niin se taitaa mennä, että kun pitkä työkevät huipentui nyt lomaan, elimistö pisti väkisin jarrut päälle. Välillä taitaa olla ihan hyvä vaan ottaa levon kannalta :)
Voi mikä vaikutus tuollaisella itsensä teatterikuntoon laittamisella silti onkaan! Olo koheni kovin ja parituntinen raittiissa ulkoilmassa taisi tehdä vain hyvää.
Pyynikin kesäteatteri on siis ulkoilmateatteri, jonka erityispiirteisiin kuuluu se, että katsomo pyörii. Mikä hienointa, oma vaaarini on ollut sitä rakentamassa ♥ Pyörivän katsomon ansiosta näytös kulkikin vauhdikkaasti eteenpäin, emmekä saaneet onneksi sadettakaan niskaan. Näytelmä Rauta-aika jakaa varmasti vahvalla tulkinnallaan mielipiteitä, mutta itse pidin siitä kovasti. Tarinaa vie eteenpäin taitavista näyttelijöistä koostuva kaarti ja lavasteet ovat uskomattoman näyttävät rajallisista miljöömahdollisuuksista huolimatta. Mikähän siinä on, että aina loppuablodien aikana mieleen nousee ajatus siitä, kuinka upeaa olisikaan olla näyttelijä? ;) Raikuvat suosionosoitukset lämmittävät taatusti näyttelijöiden mieltä.
Kuten jo mainitsiin, tänään kiharsin tukan kikkuralle ja jalkaan pääsivät nämä uudet lempparit. Kyllä vain, mä-olen-reenaillut-korkokengillä-tepastelua. Tai no kiilakorothan nämä ovat, mutta olen silti ylpeä itsestäni.
