Te ansaitsette suuren suuren kiitoksen – kiitoskortin valitseminen olisi ollut ilman teidän apuanne todella haastavaa!

Koska kiitoskorttien lähettäminen oli jo nyt venähtänyt turhan pitkälle, päätin tilata ne tutusta ja turvallisesta Smartphotosta, johon bongailin sivuilta myös alennuskoodin. Olen aina ollut tyytyväinen Smartphoton kuvien laatuun ja toimitukseen, ja muutaman kerran olen tehnyt sieltä myös erinomaisia kuvalahjaostoksia. Siksi se tuntui parhaimmalta ja luotettavimmalta sivustolta saada kiitoskortit pian hyppysiimme.

Lopulta päädyimme itsekin korttivaihtoehtojemme kanssa samoihin suosikkeihin kuin te. Perhepotretti ja mustavalkoinen kuva olivat kuvasarjan onnistuneimmat ja näiden kohdalla teimmekin lopulta kompromissin. Osa kiitoskorteista tilattiin mustavalkoisesta kuvasta ja osa perhepotretista. Sivuston kautta sai tilattua myös kortteihin sopivat kauniit, laventelin lilat kirjekuoret, jotka istuivat korttien värimaailmaan suloisesti. Kortit painettin helmiäispaperille ja tyylikäs lopputulos miellytti ainakin omaa silmää. Budjetissakin pysyttiin, sillä erikoispaperille painetut ja kirjekuorilla varastetut kortit maksoivat n. euron kappale.

Eilen, kun kirjoittelin kuoriin osoitteita, muistuttelin samalla itseäni siitä, että valokuvia tulisi kyllä teettää paperille useamminkin. Koneella olevia kuvakansioita tulee harvemmin selailtua, mutta olin eilen aivan fiiliksissä, kun kävin läpi tilaamiani kuvia. Ja hei, kuinkas sitten suu pannaan, kun tietsikka sanoo sopimuksensa irti ja nielaisee kaikki kuvamuistosi..

Kiitoskorttidilemma ratkaistu ja kortit matkaavat jo kohti rakkaita tyyppejä! Jes!

Yay! Finally it was time to send out our thank you-cards. We have been engaged for about three months already, so I guess it was about time. What do you think of the outcome?

Ajateltiin tuota ylläolevaa kuvaa kiitoskortteihin. Ai eikö? No ei sitten.

Renkaat vaihdettiin tosiaan jo 15. kesäkuuta, mutta vasta viime viikolla Arboretumissa pikkusiskoni Roosa sai ex tempore-ajatuksen ottaa meistä kihlakuvia. Minulle tämä sopi oikein hyvin, olihan tukkakin laitettu ja mekko kuosissa Nelly-kuvauksia varten, mutta Matti rupesi heti mököttämään. T-paita oli kuulemma ihan ei-ei-ei-valinta kihlakuviin ja tukkakin oli lytyssä. Höpö höpö sanoin minä, ja Roosa alkoi räpsiä.

Kuvista tuli oikein ihania ja meidän näköisiä, mutta fakta on se, että ainoastaan tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvät meidän molempien sormukset. Se ei taida siitä huolimatta olla kiitoskorttikelpoinen. Siinä taidetaan itse asiassa juuri pohtia sitä, kuinka molemmat sormukset saataisiin loogisesti samaan kuvaan aseteltua. Ei tainnut oikein onnistua.

Näillä nyt kuitenkin mennään ja kiitoskortit pitäisi saada pian lähetettyä. Mitä mieltä olette, mikä kuva olisi paras? Tykkään itse tuosta meidän perhepotretista, jossa Eppukin on mukana, mutta sitten taas toisaalta Eppu ei kyllä liity kihlaukseemme millään tavoin. Perheenjäsen tuo pörröinen tyyppi toki on, mutta ehkä tupsukorva ei nyt kuitenkaan kihlakuvaan kuulu? Rakastan kuitenkin samaisessa kuvassa tuota Matin poikamaista virnettä, vaikka itselläni onkin kuvassa vähän nenännyrpistelyä meneillään. Mustavalkoinen kuva olisi toki aina myös tyylikäs vaihtoehto..

Hmmm.. Auttakaa te?

We have been engaged for almost three months now. I guess it was time to shoot the official engagement-photos already.. Which one is your favourite? Please don’t say that the first one.