Kiitos kysymästä, olihan se.

Olin viikon talvilomalla päivätyöstäni ja vaikka viikon varrella teinkin normaalisti sisällöntuotannon töitä ja muutamia kuvauksiakin, lisääntynyt vapaa-aika teki todella hyvää. Asetin lomaviikolle muutamia tavoitteita ja voin hymyssä suin todeta, että jokainen niistä toteutui. Kävin hiihtämässä, luin miltei loppuun Ruth Waren superjännittävän trillerin ja siivosinpa vaatekaappianikin niin, että kolme Ikea-kassillista tavaraa matkaa uusia koteja etsimään (kerron pian yhteistyön merkeissä milloin ja mistä aarteitani voi ostaa!). Hyvä minä!

Voisinkin siis todeta, että viikon aikana ehdin myös rentoutua. Nukuin muutamana aamuna poikkeuksellisen pitkään, katselin muutaman leffan, joiden katsomista olin oikein säästellyt lomaviikolle (Punttikomedia ja Netflixin Teille vai meille?) ja nautin talvipäivistä ulkoillen. Vain yksi asia jäi harmittamaan; toiveenani oli viettää lomalla myös ystävien kanssa aikaa, mutta viikko vierähti lopulta ohi niin nopeasti, että aikatauluja oli mahdotonta saada sopimaan yhteen. 

Mutta hyväähän se loma teki. En lomaillut lainkaan joulunaikaan, joten edellinen kunnon lomani oli viime kesänä. Pitkän työputken alkoi jo siis tuntea kropassaan ja huomasin, että energiaa ei ollut oikein mihinkään ylimääräiseen. Loma tuli siis täydelliseen vaiheeseen ja koen, että sain akkujani ladattua. Mikä parasta, vietimme Matin kanssa elämämme ensimmäisen yhteisen talviloman, joten viikon varrelle mahtui myös parit treffit ja meidän vuosipäivämme.

Näissä helmikuun puolella otetuissa kuvissa väsyneesti hymyilevä Norppa palaa tänään hyvillä mielin työpöydän ääreen. Sovin tosin jo itseni kanssa, että ihan näin pitkää lomatonta pätkää ei enää kalenteriini ilmesty, vaan varaan useammin aikaa pienille hengähdystauoille. Seuraavan loman merkitseminen kalenteriin olkoon heti tämän päivän to do-listalla ennen kuin kalenteri alkaa taas täyttyä.

Tsemppiä viikkoon!

// Kuvissa näkyvä kynsien kestolakkaus saatu yhteistyönä Kauneushoitola Beautiful You’sta, tekijänä Sabrina.