On helmikuun ensimmäinen päivä  ja sen kunniaksi pistetään päivän parhaat pakettiin.

Eli pikemmittä puheitta, mikä olikaan PÄIVÄN PARAS..

.. POSTAUS // Rakas ystäväni Iina kirjoitteli blogiinsa omia kokemuksiaan kirurgisesta viisaudenhampaanpoistosta. Meillä on Iinan kanssa muutenkin paljon yhteistä, mutta nyt voimme todeta meillä olevan jopa sama suukirurgi. Jonka luokse itse joudunkin taas piakkoin.

.. KARKKI – COMEBACK // Olen ollut herkkulakossa jo useamman viikon, mutta Matin kannettua kotiin pussillisen MässäYx-karkkeja, nostivat nostalgiset lapsuusmuistot päätään, ja minun oli suorastaan pakko testata, ovatko nuo namuset edelleen yhtä herkullisia. Kyllä, kyllä ne ovat.

.. DUUNIJUTTU // Aivan, aivan, aivan ihana kuvausduuni lyötiin lukkoon tänään. Sydän pamppaillen innosta sain kirjata kivoja töitä siis tänään kalenteriini.

.. TEE-BONGAUS // Olen vähentänyt päivittäistä kahvin juontia viidestä kupillisesta kahteen, mutta kaipaan kuitenkin edelleen pakkaspäivän lämmikkeeksi jotakin lämmintä juotavaa. Pukkan Turmeric Active-kurkumatee, joka sisältää myös inkivääriä, on niin ihanaa, että tämän bongauksen ansiosta skippaan mielelläni kahvin.

NEULE MONKI   LEGGARIT VIMMA COMPANY

.. TSEMPPAUS // Maanantaini ovat poikkeuksetta työssäni todella kiireisiä päiviä, mutta siitä huolimatta tsemppasin itseni vielä hiihtolenkille työpäivän jälkeen. Hirveän hyväähän se teki, mutta vaati kyllä melkoisesti tahdonvoimaa.

.. WHATSAPP-VIESTI // ”Ollaan niin tyytyväisiä kuviin, että sanattomaksi vetää.” Palaute asiakkaalta. Kyllä lämmitti kuvaajan mieltä.

.. RUOKA // Kävin ruokatunnin yhteydessä hammasröntgenissä, ja lounaaksi tuli poikkeuksellisesti napattua vain nopeasti Mäkkärin kausihampurilainen luukulta. Morjes, kuinka hyvältä se maistui. Kanahamppari oli niin herkullinen, että enpä muista koska viimeksi noin hyvää hampurilaista olisin edes syönyt.

.. OIVALLUS // Ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu.

Helmeilevän hienoa helmikuuta kaikille. <3

HUIVI MUORIN TEKEMÄ  TAKKI MONKI   LEGGARIT BIANCANEVE  NEULE PURA FINLAND //*SAATU
KORVAKORUT MONKI  KENGÄT TIMBERLAND //*SECONDHAND

Blogiini on sen alkuajoista lähtien kuulunut oman arkeni tapahtumien jakaminen, mutta olen itsekin laittanut viime aikoina merkille, että varsinaiset kuulumispostaukset loistavat poissaolollaan. Syy tähän on selvä, arkeni on ollut viimeisen vuoden ajan hyvin samankaltaista päivästä toiseen. Vapaa-ajastani on karsittu pois kaikki ylimääräinen, sosiaaliset kontaktit on rajattu minimiin, ja näin ollen myös postausten aiheet ovat muuttuneet. Ystäväni juuri kysyi minulta, tuntuuko nykyisin postausaiheiden keksiminen aiempaa haastavammalta, ja tottahan se on, että toisinaan viikon postauksia suunnitellessa joutuvat aivonystyrät tositoimiin. Nyt kun arjessani ei ole pr-tapahtumia, lätkämatseja tai teattereiden ensi-iltoja (oih, kuinka kaipaankaan niitä! <3) joista kirjottaisi, on blogini genre muuttunutkin entistä arkisempaan suuntaan.

Kuulumisia tulee kuitenkin harvemmin kirjoiteltua, ja päivästä toiseen jatkuva samankaltaisuus ei oikein anna aihetta My Day-postauksiinkaan. Haluan kuitenkin säilyttää blogissani ne arjen pienet hetket, jotka ovat tuoneet itselleni iloa; olkoon kyseessä sitten erinomainen kalasoppa, onnistuneet kiharat tai myssynneulomisohje, josta tiedän olevan iloa muillekin kotoilijoille. On ollut myös ihana huomata, että olette pysyneet matkassani mukana edelleen, vaikka blogini sisällön aihepiirit elävätkin oman elämäni mukana.

Mutta mitäkö minulle kuuluu juuri nyt? Oikein hyvää, kiitos kysymästä. Entä sinulle? Päivätyöni pitää minut kiireisenä, mutta ilokseni olen päässyt mukaan myös valokuvausprojekteihin ja -duuneihin, joita rakastan yli kaiken. Viime vuosi oli peruuntuneiden kuvauskeikkojen vuosi ja huomasin vähentyneiden kuvaustöiden vetävän jo mielenkin matalaksi, kun en päässyt rakkaan harrastukseni pariin, mutta tämä vuosi on ollut kaikkea muuta. Ja se tuntuu ihanalta. Vielä jonain päivänä toivon tekeväni kuvaustöitä yhä enemmän ja enemmän. Lämmittää todella sydäntä, että yritykset ovat luottaneet brändinsä kuvamateriaalin tuottamisen minun käsiini.

Entäpä arki sitten? Matti aloitti loppuvuodesta uudessa työpaikassa ja arkemme on tällä hetkellä kovin työpainotteista. Etätöistä on siirrytty takaisin toimistoon ja parhaamme mukaan yritämme illoille järjestää aikaa myös yhdessäololle. Minä olen houkutellut Matin hiihtoladuille, hän puolestaan raahaa minua kuuliaisesti salille. Arjen voisi sanoa olevan ihanan tasaista ja rauhallista. Viikoittain yritämme ehtiä tapaamaan myös molempien kummityttöjemme perheitä ja nuo kohtaamiset ovatkin arjen kohokohtia. Itse unohdan omat huoleni ja arjen kiireeni parhaiten nimenomaan ollessani lasten kanssa. Olemme onnekkaita, kun lähipiirissä on niin paljon rakkaita pikkuisia.

Tällä suunnalla siis kaikki hyvin, vaikka silmäpussit välillä paisuvatkin. Samalla myös hymyilyttää ja kikatuttaa normaaliin tapaan, joten arjen voisi sanoa olevan tasapainossa. Entäpä siellä?