Takki UHANA DESIGN   Huivi NOSH // saatu   Tennarit PUMA  Leggarit H&M    Sukat SIDOSTE

Nytkö se talvi ihan oikeasti on ohi?

Tuntuu siltä, että takana on aivan järjettömän pitkä talvi, joka alkoi jo puoli vuotta sitten. Ensilunta taidettiin ihastella jo lokakuussa ja näiden kuvien ottamisesta ei ole edes kahta viikkoa aikaa. Koska blogini on minulle myös oma virtuaalinen päiväkirjani, haluan tallentaa nämä kevään viimeiset (?) lumikuvat talteen myös tänne, jotta ensi vuonna voin takatalven iskiessä huhtikuussa lohduttautua näiden kuvien myötä sillä, että takatalvi saattaa ihan parissa päivässäkin muuttua kesäksi. Loppuviikon ajan voi merinohuivit ja villakangastakit jättää näillä näkymin kaappiin.

Mutta millainen talvi tuo maailman pisin talvi nyt sitten olikaan?

Sukset kaivoin esiin heti lumien sataessa viime vuoden puolella, mutta pakko myöntää, että kovaa intoa hiihtämiseen ei tänä talvena syntynyt missään vaiheessa. Tämä johtui tosin siitä, että olkapääni ja hartiani reistailivat niin pahasti, että hiihto aina vain pahensi sitä. Hiihtotreenejä taisi talvelle kertyä kokonaista viisi kappaletta. 

Talviuinti unohtui meillä miltei kokonaan tämän vuoden puolella. Viimeisimmän pulahduksen taisin tehdä marraskuulla, enkä kyllä kaivannut tuota rakasta harrastusta juuri ollenkaan. Flunssa ja korona iskivät marraskuussa, ja niistä toipuminen otti aikansa ja esti avantokäynnit. Tänä vuonna toivon tilanteen olevan kuitenkin toinen, ja aion sinnikkäästi jatkaa syyspulahduksia avantokaudelle.

Talvi oli töiden puolesta melko kiireinen ja täynnä äärimmäisen mielenkiintoisia ja mukavia projekteja. Kuvasin paljon, mutta mukaan mahtui myös lukuisia piirustusprojekteja ja muita hieman aiemmasta poikkeavia duuniprojekteja. Arkemme muuttui kovasti Matin vaihdettua työpaikkaa ja olemmekin alkukevään aikana nauttineet lisääntyneestä yhteisestä ajasta ja ihan siitä perusarjesta. Arki on ollut tasaisempaa.

Talven kohokohtiin lukeutuu ehdottomasti joulu, ystäväni sviitissä järjestämät synttärit, pikkusiskoni pörröinen uusi perheenjäsen, mukavat hetket perheen, ystävien ja lähipiirin pikkuisten kanssa sekä lopputalven aikana lisääntynyt liikuntainto, joka on antanut energiaa arkeen. Yksi upeimmista duunin saralla tapahtuneista jutuista oli ehdottomasti tämä! 

Toivottavasti talvi ei ota takapakkia ilkeyttään nyt, kun totean tämän postauksen myötä kevään startanneen virallisesti myös blogissani. Toivotaan, että näin talvisia asukuvia nähdään blogini puolella vasta loppuvuodesta. Toukokuu, tervetuloa!

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että takatalvi on jo kerran jos toisenkin kuorruttanut maan valkoiseksi. Kerta toisensa jälkeen on yhtä jännittävää herätä aamuisin ja kipitellä ikkunan ääreen kurkkimaan, että miltä maailma aamulla näyttää. Mutta pitäkäämme mielessä, että uusi lumi on vanhan surma ja kalenterin mukaan ensi kuun jälkeen on kesäkuu. Näillä mennään.

Mutta kyllä kevättä silti on jo ilmassa! Kokosin yhteen omia keväänmerkkejäni mieltä virkistämään.

[1] Kevät on saapunut vaatekaappiini ja huomaan nappaavani asuihin mukaan yhä enemmän ja enemmän värejä. Kun pipokausi päättyi, käyttöön pääsivät taas isot korvakorut ja talvikengät vaihtuivat lenkkareihin. Ostin niiiin upean kirkkaan oranssin bleiserin, jonka yksityiskohdat ovat pinkkejä! Näen jo sieluni silmin, kuinka kauniisti se sädehtii kevätauringossa.

[2] Sisustuspörriäinen on puraissut ja olisi ihana laittaa kotia kevätkuntoon. Tänä keväänä erityishuomiota saa terassimme, kun toiveissa on laittaa piha vihdoin sellaiseksi, että se soveltuu paremmin meidän lempparikesäpuuhiimme – loikoiluun, istutusten laittamiseen ja grillailemiseen! 

[3] Sporttailuinto on taas huipussaan! Keväällä on ihanaa kaivaa lenkkarit talviteloilta ja lähteä kuiville kaduille kävelemään. Tämä asia on toki vielä ajatuksentasolla niin kauan kunnes talvi vihdoin malttaa luovuttaa estradinsa keväälle, mutta muutaman kerran olen jo osunut lenkeilläni asfalteille, joilta hiekat on harjattu. Best!

[4]  Ajatukset alkavat jo kääntyä kesäloman suunnittelemiseen. Mielessä siintävät veneretket, aamu-uinnit, roadtripit ja auringonlaskut paikoissa, joihin ei vielä samaisina aamuina tiennyt päätyvänsä. Jo pelkästään hetki hyvän kirjan parissa pihakeinussamme kääntää ajatuksena suunpielet ylöspäin.

[5] Kuten arvaattekin, puhelimeni kuvarulla on täynnä kuvia menneiltä keväiltä ja kesiltä, enkä tiedä parempaa tapaa virittäytyä tulevaan kesään kuin noiden arkistojen selaaminen. Sieltä se kesä pian tulee, lupaan sen. Aurinkoa, kesäsateita, juhannussäiden päivittelyä, palaneita grillimakkaroita, kesäkukkia ja helleaaltoja.

Ihanaa sunnuntai-iltaa, taidanpa nauttia tänään iltateeni ulkona.