MILLOIN? Vuoden toistaiseksi suloisin arkikuva on otettu palmusunnuntaina, maaliskuun 28. päivä, kun aamupäivällä ovikellomme soi ja pihaltamme löytyi kenties kaikkien aikojen hurmaavin pääsiäispupu.

MISSÄ? Tämä pupu pomppi meidän rivitalokotimme pihamaalla.

MITÄ? Olimme vähän Matin kanssa aavistelleet, että tämä pikkuinen pääsiäispupu saattaisi ilmestyä ovemme taakse palmusunnuntaina virpomisoksan kera, joten kaapista löytyi palkka touhukkaalle virpojalle. Omiin lapsuuden perinteisiimme kuului aina virpomiskierros mummulasta mummulaan, ja olikin ihana nähdä kuinka innoissaan siskontyttöni oli päästessään ojentamaan meille koristelemansa pajunoksan. Toivottavasti ensi vuonna laajempikin virvon varvon-kierros onnistuu. Palmusunnuntaissakin on nykyään ihan oma taikansa, kun on tuollainen energinen pikkumimmi maailmassa luomassa omia tärkeitä lapsuusmuistojaan! 

Ja hei pääsiäisestä puheen ollen, pitäisikö perinteitä kunnioittaa ja toteuttaa jälleen suuri suklaamunatasting..? ;)

MILLOIN? Tämä kuva auringossa kylpevästä viherkasvijengistä on otettu viime viikon tiistaina, 16. maaliskuuta iltapäiväviiden aikaan.

MISSÄ? Kannoin kaikki kotimme viherkasvit samaan paikkaan nauttimaan auringonsäteistä. Osaan kasveista innostuin jopa vaihtamaan mullat! Samaisessa ikkunassa roikkuu nyt myös pari amppelia. Kotimme 70-luvun arkkitehtuuri on aina viehättänyt minua kovasti; yksi sen parhaista puolista ovat valtavat olohuoneen ikkunat, joista luonnonvalo tulvii sisään. Samalla paljastaen tietysti myös ne kaikki pölyhiukkaset, jotka eivät ole mörköpimeän talven aikana häirinneet lainkaan.

MITÄ? Rakastan viherkasveja ja niitä löytyykin meiltä jonkin verran. Fakta on tosin se, että innokkaista ja sinnikkäistä yrityksistäni huolimatta, en ole saanut kasvejani kukoistamaan. Osa on selvinnyt käsittelyssäni parikin vuotta, jotkut ovat luovuttaneet jo ensimmäisen viikon jälkeen. Kokeiluni ovat osoittaneet tosin sen, mitkä kasvit ovat niitä helppohoitoisimpia; tuon kuvassa näkyvän ruokotraakkipuun olen kasvattanut sellaisesta pienen pienestä versosta, joita Ikeassa myydään, myös hurmaavat kodinonnet ovat meillä menestyneet hyvin. Aloeveranikin on ollut menestys. Uusimmat tulokkaani ovat Iinalta saamassani Fridassa ja tuossa vaaleanpunaisessa ruukussa. Niiden nimeä en tiedä, mutta toivokaamme heille pitkää ikää. Ja muistatteko sen peikonlehden, jonka Matti hankki vuosi sitten ja lupasi pitää hengissä? Tuo samainen kasvi on edelleen erinomaisessa kunnossa, mutta kunnian otan tästä projektista itselleni. ”Kertaakaan en ole vuoden aikana tuota kastellut ja noinko hyvin se voi”, mieheni tokaisi, kun kysyin millaisia hoitotoimenpiteitä hän on viherkasvilleen tehnyt. Niinpä niin.