Epun kuolemasta on kulunut jo kolme vuotta ja valehtelisin jos väittäisin, ettemmekö tuona aikana olisi jo monesti pohtineet toisen koiran hankkimista. Elämäntilanteemme ei kuitenkaan ole juuri nyt se otollisin koiran ottamiselle, joten olinkin innosta soikeana, kun serkkutyttöni tiedusteli josko hänen koiransa Paavo pääsisi meille hoitoon pariksi viikoksi. Odotimme innolla Matin kanssa parin viikon koiraelämää ja kuinka kivaa meillä lopulta olikaan – Paavo oli mainio koiravieras! Kun Paavo eilen lähti kotiin, koti tuntui hetken aikaa kovin tyhjältä. Tässä ajassa ehdittiin tulla jo Paavon kanssa hyvin tutuiksi ja samalla mieleeni muistui lukuisia sellaisia asioita koiraelämästä, jotka olin ehtinyt jo unohtaa. Kuulostavatko mietteeni tutuilta?

// En muistanutkaan sitä, kuinka sosiaalinen koiralenkeillä pitää olla. Ventovieraat vastaantulijat jäävät mielellään jutulle, kun narussa taluttaa herttaista koiraa ja etenkin vastaantulevien koirien, ja heidän omistajiensa, kanssa jäädään pitkäksikin aikaa höpisemään. Jutulle jäämisessä ei toki ole mitään vikaa, mutta tilannetta hankaloittaa se, että monesti lenkeillä kuuntelin äänikirjaa ja kuulokkeita sai olla ottamassa korvista pois jatkuvasti.

// Kakkapusseja ei ole ikinä liikaa lenkillä mukana. Suositeltavaa on kiinnittää ainakin pari kiinni talutushihnaan ja sujauttaa vielä yksi taskunpohjallekin. Vaikka oma koira ei niitä tarvitsisikaan, vastaan saattaa tulla joku, joka kysäisee pussia ”lainaan” (näinkin kävi kerran). Samalla muistui mieleen se, kuinka vähän lenkkipolkujen varsilla onkaan roskiksia, joihin pussin voisi heittää.

// Kevätauringosta ei nauti ainoastaan itse, vaan se lämmittää myös koiran mieltä. Siksi onkin suotavaa asettaa säleverhot niin, että koirallekin löytyy aurinkopaikka lattialta. Ja huolehtia samalla tietysti siitä, että auringossa ei vietetä liikaa aikaa.

// Koira on mitä parhain personal trainer. Sinä aikana, kun Paavo oli meillä, ei minään päivänä urheilukellon aktiivisuustavoite tai 10 000 askeleen rajapyykki jäänyt täyttymättä. Tämä on yksi niistä asioista, joita kaipaan koiraelämässä eniten. Koira on erinomainen liikuttaja ja pitää hyvin huolta omistajansa hyötyliikunnasta. Hoitojaksollemme sattui tosin erinomaisen aurinkoiset ja lämpimät kevätsäät; sadekeleillä olisin kenties kaivannut lenkkejä vähemmän.

// Kotioven avatessa alkaa heti hymyilyttää, kun kuulee koiran kipityksen. Näin iloisia vastaanottoja harvoin saa muilta kuin koirakavereilta.

// Valokuvaaminen voi olla haastavaa koiran kanssa. Paavo, aivan kuten Eppukin, oli hyvin kiinnostunut touhuistani, kun yritin kuvailla vaikkapa erinäisiä tuotekuvauksia kotona. Pörröisestä linssiluteesta tallentuikin muistikortilleni useampia otoksia. Samalla muistin, kuinka ihanaa koiran kuvaaminen onkaan. Sitä kun ei voi pyytää poseeraamaan, ja siksi ne onnistuneet otokset lämmittävät erityisesti kuvaajan mieltä.

Toivotan erinomaista Koiranpäivää kaikille ruutujen sillä puolen asustaville koirakavereille ja kiitokset vielä Ellille koiralainasta – sovittiin jo Paavon kanssa, että nähdään taas pian! ;)