Ihan alkajaisiksi on todettava, että omalla kohdallani voidaan puhua todellisen amatöörimatkailijan ilmentymästä; kouluretki Tsekkeihin ja Saksaan, bikinivoittomatka Barcelonaan ja ne muutamat kesälaivareissut Tallinnan puolelle eivät tee minusta maailmanmatkaajaa. Ehkä juuri siksi Pariisilla oli minulle niin paljon annettavaa. En voi verrata sitä vielä moniinkaan muihin suurkaupunkeihin, en odottanut kaupungilta muuta kuin uusia kokemuksia ja ylensyömisen verran croissanteja. Kuljin avoimin mielin ja ajattelin jakaa teille nyt muutamia vinkkejä siitä, millainen Pariisi minun mielestäni oli.
Eli vielä viimeinen postaus Pariisista pähkinänkuoressa :’)
Liikenne ja kulkeminen:
Hetken aikaa Pariisiin saapumiseni jälkeen kuvittelin, että tässä maassa liikennevalojen värit ovat kääntyneet päälaelleen. Punainen ei pariisilaisia pelota, uhkarohkeita tienylityksiä näkyi joka puolella, mikä taitaa osaltaan olla suoraan verrannollinen fakta siihen, että piipaa-autot vilisivät katukuvassa jatkuvasti. Autoilijat noudattavat liikennevaloja tunnollisesti, takana kun vaanii huikean suuri sakkorangaistus, mikäli poliisi törttöilysi huomaa. Taksimatkoille kannattaa myös varata hieman nitroja mukaan. Taksimatka lentokentältä kaupungin keskustaan oli niin täynnä vilkkaita ja vaarallisia tilanteita, että päätimmekin valita hotellin tarjoaman pikkubussikyydityksen kotiin lähtiessämme kyseistä matkaa varten. Vinkiksi taksimatkaajille on vielä todettava, että hotellimme henkilökunnan mukaan taksimatkoista saa viikonpäivästä ja päämäärästä riippuen pulittaa eri hintoja. Taksimatka lentokentältä Louvren nurkille maksoi lauantaina n. 50 euroa, kun kyseiselle kyydille olisi hintaa tullut jopa 70 euroa maanantaiaamuna. Ilmeisesti lentokentän syrjäinen sijainti oli tähän osasyynä. Hotellin järjestämälle bussikyydille hintaa tuli 36 euroa kahdelta, joten asioista selvää ottamalla voi pienilläkin jutuilla säästää paljon rahaa.
Taskuparkkien luvattu kaupunki Pariisi, ei sovi niille, jotka saavat itkupotkuraivarit autoon ilmestyvistä pienimmistäkin naarmuista. Katukuvassa autossa kuin autossa on enemmän tai vähemmän kolhuja, mopoautot änkevät menopelinsä pienimpiinkin hiirenkoloihin ja ne skootterit, don’t get me even started. Vespoja siellä, vespoja täällä. Vespat puikkelehtivat näppärästi kaistalta kaistalle pillien soidessa ja parkkeeraus tehdään juuri siihen, mihin ikinä nyt tarvitseekin. Älä-vuokraa-Pariisissa-skootteria, pliis. Tarkista ainakin, että matkavakuutuksesi on kunnossa.
Kaupunki on hitusen suurempi kuin oma metropolini Tampere, joten liikkuminen tuntui aluksi melko haastavalta. Koska turistit Noora ja äiti halusivat nähdä mahdollisimman paljon mahdollisimman kätevästi, hyppäsimmekin jo lauantaina turistibussin, Les Cars Rougesin kyytiin, ja ajelimme bussin kyydissä kohteelta kohteelle. Kahden päivän lippu aikuiselle kustantaa 26 euroa, bussit kulkevat aamusta iltaan ja pysäkit sijaitsevat kuuluisimpien nähtävyyksien kuten Notre Damen, Eiffelin, Louvren ja Champs Elyséen kulmilla. Saat hypätä bussin kyytiin ja siitä pois niin monesti ja monella pysäkillä kuin haluat, joten jalkautuminen nähtävyyksille on helppoa kuin heinän teko. Sporttisimmat Pariisin-kävijät voivat toki vuokrata sieltä täältä löytyvistä pyöräparkeista polkupyörän ja suhata sillä maksua vastaan ympäri kaupunkia.
Älä sulje pois myöskään apostolinkyytiä. Kävellen on Pariisissa äärimmäisen helppo suunnistaa. Kaupunkia halkova Seine on hyvä maamerkki, ja jopa minä, suunnistuksen surkein lahja maailmalle, selvisi helposti kartan avulla kaupunkierroksella.
Majoittuminen:
Tonic Hotel Louvre, kolmen tähden romanttinen pikkuhotelli, toimi meidän kotinamme muutaman päivän ajan. Viehättävä ja idyllinen pariisilaishenkinen hotelli tarjosi meille oivan paikan noin parin minuutin kävelymatkan päässä Louvresta. Huone oli sisustettu kovin viehättäväksi, kylpyhuone oli remontoitu ja puitteet nukkumiselle olivat riittävät. Joka ilta pääsimme nukkumaan puhtaisiin lakanoihin ja jopa hieman yllätyimme siitä, kuinka siisti hotelli olikaan. Me kotiuduimme niin hyvin, että kotiinlähdön koittaessa taisi tippa herahtaa linssiin. Ikävä ei tosin tule hotellin maailman pienintä kokolattiamatolla päällystettyä hissiä. Pieniä hotelleja näytti Pariisissa löytyvän sieltä ja täältä, joten kukin varmasti löytää mieleisensä asuinpaikan juuri sieltä mistä haluaa.
Ruokailu:
Missä ovat Mäkkärit ja Subwayt? Kyllä niitäkin toki Pariisista löytyi, mutta olin positiivisesti yllättynyt siitä, että tarjolla oli erilaisten ja ennalta maistamattomienkin ketjujen ja ravintoloiden liikkeitä. Quick-hampurilaisravintoloita löytyi sieltä ja täältä, itse jätimme hamppariateriat kuitenkin vain yhteen epäonnistuneeseen aamupalaan Mäkkärissä. Kuinka nälkäinen suomalainen voisikaan tietää, että hampurilaisia ei tarjoilla asiakkaille ennen yhtätoista, vaan tarjolla on ainoastaan McMuffineita, muffinsseja, jotka kätkevät sisuksiinsa kananmunan ja pekonia. Hotellimme läheisyydessä sijaitsi ihanan tunnelmallinen Indiana Restaurant, jossa vierailimme useampaan kertaan. Ravintola-aterioiden hinnat liikkuivat mielestäni Suomen hintaluokissa, ja esimerkiksi kahvista, colasta ja isosta burritosta riisillä ja kanalla, joutui maksamaan noin parikymppiä. Ruokakauppoja puolestaan näkyi katukuvassa melko harvassa.
Ehkäpä parhaiten mieleeni retkeltä jäivät kuitenkin rauhalliset aamupalatuokiot hotellin lähistöllä sijaitsevassa kahvilassa. Croissant ja kuppi teetä maistui Pariisissa kymmenen kertaa paremmalta kuin Suomessa. Herkkävatsaisille on tosin vinkattava, että tässä kaupungissa myös kahvi on kymmenen kertaa vahvempaa kuin Suomessa.
Shoppailu:
Mahdollisuduet shoppailuun ovat rajattomat. Luksusliikkeiden joukosta löytyi toki myös perushenkkoja ja maukkoja, ja itse suuntasinkin suosiolla ensitöikseni Bershkaan ja Zaraan. Hintataso ei juurikaan Suomen tasosta eroa. Suuntaat sitten Champs Elyséelle tai jollekin hieman vaatimattomammalle ostoskadulle, löydät varmasti etsimäsi.
Kielimuuri ja ihmiset:
Bonjour! Bonjour! Bonjour! Ruostunut ranskan kielentaitoni joutui kyllä Pariisissa koville. Yritin sillä kuitenkin pärjätä ja huiekat kaksi keskustelua taisin alusta loppuun ranskaksi käydä. Ajattelin Ranskaan lähtiessäni, että ranskalaisten haluttomuus puhua englantia olisi pötypuhetta, mutta ei asianlaita aivan niin ollutkaan. Asiakaspalvelu oli paikasta riippuen hieman tympeää ja vaikeanoloista, kun asiakas yritti hoitaa asiaansa englanniksi. Myyjät turhautuivat jos asiakas ei saman tien ymmärtänyt mitä myyjä tarkoittaa, ja usein tuntuikin siltä, että nokat nousivat kohti kattoja. Englannilla pärjää toki nähtävyyksillä ja kauppa-asioita tehdessä, mutta syvällisiin keskusteluihin sillä tuskin päädytään. Mikäli ranskan alkeet ovat hallussa, yritä edes! Minäkin yritin niin kovin, että Arlandan lentokentällä Starbucksissa tein tilaukseni lopulta kolmella kielellä: ”Oui, jag vill ha that one”.
Pariisin kääntöpuoli:
Muotia, arkkitehtuuria, glamouria, taidetta ja rakkautta. Toki niitäkin kliseitä, mutta Pariisi on myös paljon muuta. Kullakin suurkaupungilla on varmasti myös kääntöpuolensa. Suurena eläintenystävänä en voinut mitenkään ymmärtää, miten katukuvassa kodittomien rinnalla vilttien alta kurkisteli sieltä ja täältä pieniä ja suloisia koiranpentuja. Tavoitteena on toki tunteisiin vetoaminen, mutta oma sydämeni särkyi pieniin palasiin joka kerta, kun pienen pieni tärisevä nenänpää pilkisti esiin kodittoman sylistä tai laukusta. Äiti sai minut lähes kyyneliin kertoessaan, että lähellä hotelliamme istui mies, jonka vieressä istui pieni huskyn pentu, rinnallaan valkoinen pupu. Kaverukset olivat istuneet vieri vieretysten pysytelläkseen lämpiminä. Uskomattoman surullista.
Opaskirjat varoittelevat Pariisin-matkaajia paljon myös taskuvarkaista. Turistirysät ovat paikkoja, joissa kannattaa toki pitää laukustaan kiinni ja laukuksi kannattaa valita sellainen veska, jonka pystyt sulkemaan vetoketjulla ja jonka voit pitkän hihnan avulla heittää toiselle olkapäälle. Rohkeita reissaajiakin tuli nimittäin nähtyä; monet miehet kuljeskelivat vyölaukut selän puolelle käännettyinä katuja pitkin oikein kutsuen varkaita nappaamaan takataskusta pilkottavan lompakon parempaan talteen.. On hyvä huomioida myös se, että Pariisi elää kovin eri aikaan kuin esimerkiksi Suomi. Yökerhot ovat useimmissa paikoissa aamuyön pikkutunneille auki, ja tämän vuoksi aamukävelymme puoli kahdeksan aikaan aamupalalle suunnatessamme sai vähän karmaisevia piirteitä, kun baarista kotiin palaava nuorisojoukko olisi kovasti halunnut jäädä kanssamme jutulle. Pelätä ei kuitenkaan tarvinnut, maalaisjärjellä pärjää tässäkin suurkaupungissa pitkälle. Välttämällä yksin liikkumista ja niitä pimeimpiä kujia pärjää jo pitkälle. Vartijoita ja poliiseja näkyi katukuvassa myös paljon vuorokauden ajasta riippumatta.
Vinkkejä nähtävyyksien koluajille:
Kuten mainittua jo tulikin, erinäiset turistibussilinjat halkovat ristiin rastiin kaupunkia, joten liikkuminen on niiden avulla nähtävyydeltä toiselle helppoa. Pariisin kuuluisimmat turistipaikat sijaitsevat ympäri kaupunkia, joten niiden välillä puikkelehtiminen kävellen ja taksilla voi olla työlästä ja kallistakin.
Opaskirjat ja keskustelupalstat varoittelevat turisteja hurjista jonoista kuuluisimmilla nähtävyyksillä, ja olimmekin varautuneet tähän varaamalla runsaasti aikaa jonotusta varten. Louvrella suuntasimme sunnuntaina. Joka kuun 1. sunnuntai on Louvreen näet ilmainen sisäänpääsy, ja pääsimmekin jonon kärkipäähän kävelemällä Louvrella jo puoli yhdeksän aikaan. Museo avautui klo 9 ja odotellessamme sisäänpääsyä, pääsimme aitiopaikoille kuvailemaan sisäänkäynnin suulla sijaitsevaa lasipyramidia. Kun museo avautui, reippaasti kävelemällä olimme ensimmäisten joukossa Mona Lisan luona, josta suuntasimmekin seuraavaksi Milon Venusta ihastelemaan. Suunnittele etukäteen, mitä Louvressa haluat nähdä. Paikka on valtava, ja niin on tuskanhiki otsallakin, jos toimintasuunnitelmaa aletaan hioa vasta museolla.
Eiffel-tornille saavuimme jonottamaan noin tunti tornin avautumisen jälkeen. Lippuluukulle saimme odottaa noin puolisen tuntia, kun jo pääsimmekin hissiin ja nousemaan toiseen kerrokseen. Toisessa kerroksessa odotti kuitenkin uusi jono huipulle nousevia varten, ja jälleen edessä oli noin vartin odotusaika. Sama jonottaminen oli luvassa myös alaspäin tultaessa kussakin kerroksessa. Rohkea rokan syö ja kävelee Eiffelin portaat alas. Näin teki muun muassa äitini, joka ei malttanut hissikyytiä odotella. Hurja kokemus Eiffelin huipulle maksoi noin 13 euroa ja pakko se on näin arkajalkanakin todeta, tuo nähtävyys oli joka euron arvoinen!
Champs Elysées, ostoskaduista kuuluisin, oli varsinkin näin joulutorien aikaan liikkumisen kannalta tuskainen paikka. Ihmisiä ja autoja oli joka puolella, ja parhaimmissa tapauksissa myös kauppoihin sai jonottaa. Jälleen kerran valitsimme ne paikat, joihin ehdottomasti halusimme. Louis Vuittonin liike on nähtävyys itsessään. Aleosastoa on tuolta kuitenkaan turha etsiä ja lompakkoa ei kannata unohtaa kotiin. Disney-kauppa jäi vielä näkemättä, mutta jotakin on toki jätettävä seuraavaan kertaankin. Riemukaari sijaitsee Champs Elyséen päässä, ja hurjan liikennesuman keskellä sijaitsevalle kaarella kuljetaankin maan alta käytävää pitkin.
Varaudu siihen, että minne ikinä menetkin, ei turvallisuudesta tingitä, ja laukun tarkastuksia tehtiinkin kullakin nähtävyydellä.
All in all:
Olen koska tahansa valmis seuraavaan Pariisin matkaan. Oui Oui.
Kertokaahan kommenttiboksiin toki myös omista kokemuksistanne, vinkeistänne ja mielipiteistänne, jotta saadaan tästä koottua oikein kunnon tietopläjäys Pariisin matkaa suunnitteleville ;)
