KUN SYKSY SAAPUI PIHAMAALLEMME

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Auringonkukat näyttävät hitusen kärttyisiltä. Aivan kuin niitä harmittaisi, että eivät ehtineetkään puhjeta kukkaan kesän aikana. Ehkä leikkaan nuo siemenistä asti kasvattamani auringonkukat maljakkoon olohuoneen pöydälle. Ovatkohan kylmät yöt jo palelluttaneet niitä niin, että ne eivät aukea enää sisälläkään? Auringonkukkien kasvattaminen ei selvästikään ole vahvin lajini. Viime vuonna oravat kaivoivat siemenet maasta, nyt istutin maahan ne pitkinä versoina, mutta kukkaloistoa en nähnyt tänäkään vuonna. Onneksi naapurissa kasvoi kokonainen auringonkukkapelto.

Kummityttöni oli valinnut minulle syntymäpäivälahjaksi hurmaavan harmaan kissan, joka pitää pitkin kynsin kiinni kesäkukkaruukustani. Aivan kuin sekään ei haluaisi myöntää, että on aika sanoa kesäkukille heipat ja vaihtaa ruukkuun jotakin perinteistä syyskukkaa. Keksisinköhän syksykukiksi tänä vuonna jotakin muuta kuin kanervaa? Naapurini kertoi juuri postilaatikoilla törmätessämme, että hän on monesti katsonut, että ruukkuun on kipuamassa ihkaoikea kissa.

Hetken jos seisoskelee terassillamme, voi olla varma siitä, että pihamaamme oravat tiputtelevat valtavasta tammesta päähäsi tammenterhojen hattuja. Oravilla oli melkoinen kesä, kun pihapuun lintupönttöön muutti kirjosieppoperhe ja lintuvanhemmat puolustivat hurjina kotiaan. Jos orava erehtyi pomppimaan läheisille oksille, siepot syöksyivät häätämään kutsumattoman vieraan kauemmas. Odotin koko kesän, että näkisin kuinka poikaset lentäisivät pesästä, mutta erään kauniin kesäyön aikana pönttö hiljeni vaivihkaa. Minne lie muuttivat.

Lintualtaallakaan ei ole enää ruuhkaa. Syyssateet täyttävät altaan säännöllisesti, mutta lintuja ei enää veden äärellä näy pulikoimassa. Olen kerännyt altaan vierelle kauniita kiviä retkiltäni ja jostain syystä oravat käyvät ikään kuin piruuttaan siirtelemässä niitä. Yhden sydämenmuotoisen kiven löysin yllättäen kauniin vaahteranlehden päälle aseteltuna. Samaa allasta ympäröi mansikkamaa, josta myös jäi sato saamatta. Tai sanottakoon, että sato meni parempiin suihin. Kun marjat alkoivat vähänkin punertaa, eläinväki napsi ne suihinsa.

Iltaisin alkaa olla jo kovin pimeää. Vaahteran vahvaan oksaan ripustamani valosarja saa voimansa auringosta, ja se loistaa pihalla upeana ilta-aikaan. Samoin kuin tuon punaisen pienen aurinkokennolla toimivan lintusen silmät, jotka kiiluvat lintualtaan vierellä. Itse olisin jo valmis viemään tuon koristeen varastoon, mutta saisin kuulla kunniani jos näin tekisin. Kaikki lapsivieraat vuoronperään käyvät meille saapuessaan aina ensimmäisenä tervehtimässä tuota hupsua lintuhahmoa. Jääköön hän siis paikoilleen.


Posted in lifestyle and tagged by NOORA.