Kun tapaninpäivän aamuna kännykkään pärähtää viesti ”Noora ja Matti herätys, lähtö ulkoilua sisältävälle retkelle klo 11:30!”, ei siinä auta muuta kuin totella. Meidän äidille on turha vängätä vastaan, joten kävin herättelemässä peiton alla uinuvan karhuni ja vedimme ulkoilukamppeet ylle. Pian auto kurvasikin jo pihaamme ja oli retken aika.
Salaa toivoin, että tapaninpäivän retki sisältäisi makkaranpaistoa nuotiopaikalla ja kuinka ollakaan, viimeisinkin toiveeni tälle vuodelle täyttyi, kun suunnaksi otettiin Vesilahdella sijaitseva Hurskasvuori ja mamin repusta löytyi kahvitermarit ja makkaraa. Täy-del-lis-tä!
Hurkasvuoren kallioalueelle ja nuotiopaikalle on vain 200 metrin kävelymatka autolta, joten retkeilykohde soveltuu erinomaisesti meille, jotka emme ole kokeneita eränkävijöitä. Hurkasvuori on ikivanha helavalkeiden polttopaikka ja se on toiminut todennäköisesti jo esihistoriallisista ajoista lähtien tapahtumien keskipisteenä. Pirujakin täällä on kuulemma nähnyt! Tämä tarina on pitänyt alueen lapset poissa vaarallisilta kalliomuodostelmilta, ja pakko myöntää, että alue on omalla tavallaan sen verran aavemainen, että en itsekään olisi yksinäni makkaranpaistoon uskaltanut ryhtyä.
En muista koska olisin viimeksi viettänyt parituntisen luonnon helmassa ja voi kuinka hyvää se tekikään. Nuotiolla paistetussa makkarassa on sitä jotakin, seura oli erinomaista ja maisemakin oli luomikuorrutuksessaan henkeäsalpaavan upea. Noin, nyt on kaikki vuoden toiveet toteutettu. Seuraavallakin kerralla äidin ja iskän retkiviestiin vastataan reippaasti ”Mukana!”.