Sormukset, ja etenkin se eräs kadonnut kihlasormus, ovat olleet blogissani pinnalla nyt jonkin aikaa. Jatketaan siis samaisen teeman parissa vielä yhden tarinan verran. Pikkusiskoni Roosan vihkisormus on nimittäin aarre, joka ansaitsee oman postauksensa. Se on uniikki, ainutlaatuinen, tunnearvolla kuorrutettu ja ennen kaikkea, persoonallinen.
Idea Roosan vihkisormukseen syntyi isoäitimme vanhan sormuksen ansiosta, jota koristi kaunis, voimakkaan pinkin sävyissä hohteleva kivi, rubiini. Jo pieninä tyttöinä ihastelimme siskoni kanssa tuota ”Mymmelin sormusta” ja testailimme sitä sormiimme. Sormus oli kuitenkin kokenut kovia aikojen saatossa ja sellaisenaan se ei soveltunut vihkisormukseksi. Niinpä Roosa sai erinomaisen idean; vihkisormukseen sulatettaisiin yhteen useampi vanha aarre ja koko komeuden kruunaisi tuo upea kivi.
Roosan unelmien sormus valmistettiin Kultasepät Andreasenilla ja prosessiin kuului suunnittelun lisäksi myös sovituksia. Sormusta työstettiin useammassa eri vaiheessa ja kokonaisuudessaan projekti vei noin neljän kuukauden ajan. Roosa oli kylläkin hyvissä ajoin liikenteessä, ja sormuksen valmistumisella ei ollut kiirettä. Tämä kerrottiin myös heti tilausvaiheessa Andreasenille ja aikataulu sovittiin sen mukaan. Sormukseen sulatettiin yhteen isoäitini sormus, Roosan oma kihlasormus sekä vanhempieni kihlasormukset. Roosan kihlasormuksesta siirrettiin timantit uuteen sormukseen. Ne ympäröivät kauniisti upeaa rubiinia. Roosa tallensi työvaiheista kuvia talteen, jotta näette kuinka sormuksen valmistaminen prosessina tapahtui (1) sormissa kaikki yhteen sulatetut sormukset, 2) malli, 3) sormus valmistuu).
Roosa oli lopputulokseen äärimmäisen tyytyväinen ja eritoten Andreasenin ammattitaito teki häneen syvän vaikutuksen. Hääpäivänä sormeen pujotettiin todellinen unelmien sormus! Häiden jälkeen Roosan sormus on herättänyt valtavasti huomiota ja itsekin huomaan edelleen katseeni nauliintuvan siihen kerta toisensa jälkeen. Kädentaitoa ja muistoja samassa paketissa.
Roosa halusi vielä blogini kautta välittää lämpimät kiitokset Kultasepät Andreasenille (ei, tämä ei ole mainos, vaan sydämellinen kiitos!) ja suositella muillekin rohkeasti uniikkien sormusten hankintaa.
Itse harkitsen tosin hyyyvin tarkasti, millaisen vihkisormuksen uskallan sormeeni pujottaa. Kadonneen kihlasormuksen mysteeri kalvaa edelleen sen verran mieltä.