Nyt kävi meikkikselle melko alkeellinen bloggaajamoka. Kas tässä se on.
Sehän nyt opetetaan jo bloggaajaopiston ensimmäisillä tunneilla, että ruoka-annokset pitää kuvata ENNEN kun syö ne. Supernoloa, sillä useimmiten tämän tietävät myös bloggaajien miehet. Ravintoloissa kukaan ei syö ennen kuin annokset on kuvattu. Muutamasta eri kuvakulmasta.
Sanonpahan vaan, että oli muuten niin hyvää mustikkapiirakkaa, että eiköhän tässä tapauksessa kuvat kerro enemmän kuin tuhat sanaa. Nimenomaan sellaiset kuvat, joissa piirakka on kutakuinkin syöty. Paitsi, että aion liittää postaukseen myös reseptin mukaan, sillä orastavan syksyn merkki on vaniljakastikkeella kuorrutettu mustikkapiirakka. Ensin täytyy toki käydä kyykkimässä metsässä hätistelemässä hyttysiä, jotta saat ämpärin puolilleen marjoja ja puolilleen varpujen lehtiä.
Tai sitten voit käydä torilla ostoksilla. Niin minäkin tein.
Vatkaa kaksi kananmunaa kulhossa rikki. Lisää joukkoon 1 1/2 dl sokeria ja 2 tl vaniljasokeria. Sekoita toisessa kulhossa 3 dl vehnäjauhoja ja 1 1/2 tl leivinjauhetta yhteen. Yhdistä seokset. Sekoita ja lisää joukkoon 1 1/2 dl juoksevaa margariinia ja 1 dl maitoa.
Kaada voideltuun vuokaan ja lisää päälle muutama desilitra mustikoita. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.
Niin hyvää ettei kuvatuksi saa.
Nyt Särkkään! Ottaisin piirakkaa evääksi, muttaaah..
Ps. Ehkä söpöintä ikinä, että lentokonelukemiseksi ostetun Hellon välistä löytyi juliste Williamista ja pikku-Georgesta. En kuulemma saa teipata sitä vaatehuoneen oveen. Mälsää.
This blueberrypie (selfmade of course!) was so good that I didn’t even have time to take pictures of it before it was eaten. Yummy for my tummy, indeed.