Home sweet home. Kiitos Helsinki, oli hieno retki. Kuulin, kun joku maratoonareista totesi, että maratoneja järjestetään sen takia, että saadaan hullut numerojärjestykseen. Pöh pöh. Aivan upeita urheilusuorituksia tänään kyllä sain olla todistamassa! Löytyihän toki niitä yliampujiakin: kun maaliviiva ylitettiin suu vaahdoten ja tuupertuen heti lääkintamiesten käsivarsille, niin voi vain kysyä, että onko se nyt ihan tuon arvoista..

En ole ikinä ennen tajunnut, että Helsinki City Marathon on noinkin suuri tapahtuma. Ja se tunnelma siellä paikan päällä! Ihmiset kannusti tien varsilla tuntemattomiakin ja ilmassa oli todellakin suuren urheilujuhlan tuntua ;)

Ilmoittautumisen ja lähtölaukauksen välillä oli pari tuntia aikaa, jonka luonnollisesti vietin shoppaillen. Tallustelin Töölön kisahallilta keskustaan ja huhhuh – matka oli pitkä ja hikinen, tai siltä se ainakin tuntui. Kävin tutustumassa Kampin kauppakeskukseen ja voi morjesta oli yks Bermudan kolmio koko kauppa. Indiskasta löysin kuitenkin pari kivaa alepaitaa, jotka voisin esitellä teille vaikkapa huomenissa. Enempää en ehtinytkään keskustassa pyöriä, kun piti jo palata kisapaikalle. En missään nimessä halunnut missata Jyrki Kataisen lähtölaukauspamausta. ;)

Paikalla oli yli kuusi tuhatta juoksijaa (joista työkaverini, jota olimme siis kannustamassa, sijoittui kolmensadan parhaan joukkoon!). Semipolleena rehvastellut viime vuoden ykkönen hyytyi jo ekan parinkympin aikana, ja lopulta voiton veikin nopsajalkainen etiopilainen. Hyvä Suomen sisukkaat naiset, naistensarjan voitto vedettiinkin kotiin päin.

Olin työkaverin saamasta mitalista niiiin kateellinen, että melkeinpä tekis mieli itsellekin sellainen käydä joku päivä kyseisestä tapahtumasta juoksentelemassa ;) Hirveen reenimäärän se kyllä vaatii, kun ei taida pelkkä Gatorade neljällä kympillä riittää. :D Reissu oli kuitenkin mahtava ja taas tuli koettua jotain uutta! :)