KUN MAAJUSSIN MORSIAN PERUNOITA ISTUTTI

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

peruna siemenperunaperuna istuttaminenperuna istuttaminen

Kyllä. Löysin jääkaapin vihanneslokerikosta sinne unohtuneen perunapussin jämät ja totesin, että ruokaperunat olivat juuri niin idättyneen näköisiä, että ne voisi iskeä maahan kasvamaan satoa. Elettiin toukokuun loppua ja olin sopivan kyllästynyt takapihalla rehottaviin ruusuihin. Niinpä ruusuja kaivettiin maasta iso kasa juurinen pois, ja tilalle heiteltiin pussillinen kuohkeaa multaa. Maajussini hieman taisi vielä tässä vaiheessa epäillä, että kannattaako muutaman perunan tähden vuodattaa näin paljon hikeä ja nähdä vaivaa. Tuskinpa sato edes olisi kummoinen, elämme kuitenkin rivitalossa, jonka piha ei ole se otollisin perunankasvatusta ajatellen.

Istutin maahan yhteensä kuusi siemenperunaa. Jääkaapissa muhineet perunat olivat siis alkaneet jo versoa ituja ja maahan ne istutettiinkin noin 10 sentin syvyyteen paras itu ylöspäin. Päälle kaadoimme tasaisesti multaa ja jäimme odottamaan. ”Odotella saadaan varmaankin tovi”, totesi epäileväinen maajussini.

peruna savimaaperuna sadonkorjuu

Ei kulunut kuitenkaan montaakaan viikkoa, kun perunamaani alkoi vihertää. Ja viherrystä riittikin miltei metrin korkuisiin varsiin ja komeisiin lehtiin. Työkaverini kertoi, että monesti saattaakin käydä niin, että varsi on komea ja korkea, mutta mullan alta ei löydy siemenperunaa lukuunottamatta mitään. Voi miten minua jännitti! Komealta perunamaa tosiaan näytti koko kesän ajan, ja kun istutuksesta oli kulunut kymmenen viikkoa, oli aika korjata sato talteen. ”Älä nyt sitten pety, jos sieltä ei mitään löydy”, muikea maajussini virnisteli.

Katkaisin perunamaaltani varret ja aloin hommiin. Ja kappas, jotakin kullankeltaista pilkotteli jo mullan alla. Satoa, se on satoa! Perunoita! Minun perunoitani! Kuudesta siemenperunasta oli maan alla muhinut kattilallinen perunaa. Käsittämättömän kaunista perunaa, joista tuntui multakin irtoavan paremmin kuin ikinä ennen niitä pestessäni. Sadonkorjuujuhla huipentui grilli-illalliseen, jonka pääosaa oma perunasatoni näytteli.

Ehkä parhaita perunoita ikinä. Ihan ite tehtyjä.

Maajussinikin joutui lopulta myöntämään, että hyviä olivat. Ehdotti jopa, että ”ens kesänä raivataan loputkin ruusut pois perunamaan tieltä”.

peruna rivitalo piha


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina , | 2 vastausta

KUKKANIITTYNI MUN

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

olympus 30mm 1:3.5 macroolympus 30mm 1:3.5 macrokukkaniitty tampere 2020kukkaniitty tampere 2020

Muistan pienenä pohtineeni, miksi mummuni kuvasi niin paljon puutarhansa kukkaloistoa talteen filmikameralla ja videokameralla. Hänen puutarhansa oli aivan valtavan kaunis ja nyt ymmärrän täysin, miksi hän halusi sen kesäisen loiston ikuistaa; kun ensimmäiset siemenestä istuttamani unikot puhkesivat kukkaan eilen, nappasin kameran kaulaani macrolinssin kera ja suuntasin välittömästi pihamaalle. Muistikortilleni tallentui noin sata erilaista kukkakuvaa. Sata!

Tunne oli hykerryttävä. Vasta muutama kuukausi sitten heittelin multaan pikkuriikkisiä mustia siemeniä ja nyt tilalla on tämä, auringonpaisteessa säkenöivän punaisena hohtava kukkaniitty. Minun oma kukkaniittyni. Nyt ymmärrän, miksi mummukin kuvasi niin paljon kesäkukkiaan. Yhtä nopeasti kuin kukinta alkaa, se myös loppuu. Ensimmäiset unikot olivat jo saaneet sateesta tarpeekseen ja vaikka nuppuja on poksahtamaisillaan kukintaan vaikka kuinka ja paljon, hätäännyin jo ajatuksesta, että joku poimisi niitä kiusallaan ohikulkumatkalla talteen. Kuvia, kuvia! Nyt äkkiä kuvia. Haluan muistaa tämän näyn myös silloin, kun kukkaniityn tilalla on metrin korkuinen lumikasa.

unikko siemenetunikko istutuskukkaniityt 2020

Tavoitteenani oli alunperin istuttaa pihamaallemme valtavia auringonkukkia, mutta istuttamani siemenet päätyivät nopeasti oravien suuhun ja auringonkeltaiselle unelmalle sai heittää hyvästit. Päätin ottaa suunnitelman B käyttöön, ja viskoin sinne tänne unikonsiemeniä, joista kuvittelin korkeintaan muutaman ehtivän itää. Mitä vielä. Siemenet olivat ilmeisesti liian pikkuruisia oravien bongattavaksi ja pian kukkamaani täyttyikin unikontaimilla. Ja ei lopputulosta toki niityksi voi kutsua. Se on kooltaan parin neliön kokoinen, mutta minulle se on niitty. Ja ennen kaikkea, minulle tämä on yli odotusten toteutunut puutarhaunelma.

Viime vuonna metsästin epätoivoisena Tampereen alueelta kukkaniittyjä niitä kuitenkaan yhtä auringonkukkapeltoa lukuunottamatta löytämättä. Siksi halusinkin kukkaloistoa omaan pihaan. Oman ”niittyni” keskelle en pääse tunnelmakuvia ottamaan, mutta siitä saan kerättyä kauniin kukkakimpun olohuoneen pöydälle. Ja nyt tiedän ensi vuotta ajatellen, mikä kasvi sopii erinomaisesti tällaiselle puutarha-aloittelijalle. Unikonsiemeniähän voi kerätä talteen ja näin ollen tätä iloa voi kierrättää vuodesta toiseen.

En löytänyt netistä vielä infoa Tampereen alueen kukkaniityistä. Joko joku on bongannut tältä seudulta kukkaan puhjenneita niittyjä? Kerrothan bongauksestasi myös kommenttiboksissa!

kukkaniitty pirkanmaa 2020olympus macro olympus macro


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina | 5 vastausta