On aika laittaa joulu pakettiin! Kolmen päivän joulutus on nyt saatu päätökseensä, ja kun tämä postaus ilmestyy luettavaksenne, itse kökötän taas jo toimistopöytäni ääressä – miettien todennäköisesti sitä, että muutama välipäivävapaa olisi voinut olla ihan hyvä idea! ;)

Me saimme tänä jouluna Matin kanssa jälleen kunnian järjestää joulun meidän kotonamme, ja juhlimaan aattona kanssamme saapuivat Matin vanhemmat, omat vanhempani sekä siskoni ja rakas pikkumimmi, joka toi mukanaan sen ihanan joulujännityksen ja -innon, jota olen omiin jouluihini pitkään kaivannut. Ihanaa, että hän on meiningeissä mukana! Jouluun tulee extraripaus taikaa, kun saa seurailla hänen joulutouhujaan. Jännitys oli huipussaan, kun odotimme Joulupukkia ikkunan ääressä kellon viisareiden madellessa hitaaaaaasti eteenpäin. Ainakin mimmin mielestä.

Ruuan jälkeen Pukki sitten vihdoin saapui, harmillisesti tosin juuri sillä hetkellä, kun Matti lähti asioille. Tuo odotettu vieras viihtyi luonamme pitkän tovin ja toi mukanaan koko porukalle aivan ihania lahjoja. Suurin riemu taisi nousta ilmoille, kun porukan nuorin löysi paketistaan kovasti toivotun ”kampaamokoiran” ja itse olin aivan onnesta mykistynyt niistä yllätyksistä, joita omiin lahjoihini oli piilotettu. Lämpimät kiitokseni koko aattoporukallemme – meillä oli mainio porukka kasassa! 

Joulupäivänä jouluilu jatkui vielä rakkaiden kanssa, kun Pentikäiset saapuivat luoksemme viettämään rennon letkeää joulupäivää. Yhteinen joulu on muodostunut meille vuosien varrella perinteeksi, ja tätä odotimme taas kovasti. Pöytä katettiin aatolta jääneillä herkuilla ja mikä onni meillä kävikään, kun Pukkikin ehti vielä uudelle visiitille! Mutta taas juuri sillä hetkellä, kun Matti oli roskia viemässä. Voi Mattia, missasi Pukin käynnin toistamiseen!

Olen hymyillyt koko ajan tätä postausta kirjoittaessani ja se kertonee siitä, että joulu oli tänä vuonna kaikin puolin aivan ihana. Harmittaa tosin, että lähipiiriin osuneiden sairastelujen vuoksi en joulun aikana voinut kaikkia rakkaitani tavata, mutta onneksi läheisten näkemiseen ei tarvita joulua – halataan ja vietetään aikaa yhdessä sitten, kun kaikki ovat tervehtyneet!

Kiitos joulu 2022, nähdään taas.

Tuntuu hykerryttävän ihanalta, että jouluisen Disneystore-tilaukseni unboxauksesta on tullut blogin puolelle ikään kuin jokavuotinen perinne, jota tekin jo kovasti olette odottaneet. Tänä vuonna postaukseni julkaisu ajoittui melko pitkälle joulukuuhun, sillä pähkäilin sen oikean koristeen valintaa poikkeuksellisen pitkään. Suoraan sanottuna, tämä vuosi on ollut melkoinen, sekä hyvässä että pahassa, ja jouduin pohtimaan pitkään, mikä olisi sellainen asia, jonka tästä vuodesta haluaisin erityisesti muistaa. Koristeita tuli Disneystore EU:n puolelle myös huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi UK Storessa oli, joten valinta tuotti siinäkin mielessä hieman päänvaivaa.

Mutta sitten, yhtäkkiä silmieni edessä oli jotakin, joka nosti hymyn huulilleni.

Elettiin kesäkuuta 2022, kun tapahtui jotakin aivan käsittämätöntä. Moni teistä muistaakin, että kihlasormukseni oli vuosia teillä tietämättömillä ja etsin sitä kaikkialta. Kaikkialta muualta paitsi työhuoneeni ilmalämpöpumpusta. Tarina on niin uskomaton, että joka kerta itseäni naurattaa ääneen, kun edes kirjoitan tästä. Sormus tosiaan tippui alas laitteesta vuosien jälkeen, kun isäni viime kesän helteillä alkoi korjata sitä. Koko tarinan voit käydä lukemassa täältä. On olemassa teoria miten sormus ylipäätään on koneeseen joutunut – suosittelen ehdottomasti lukemaan vaikket lukemaasi tule todennäköisesti uskomaan!

Kun sitten törmäsin joulukoristeostoksilla Minniin, joka istui suloisen punaisen sormusrasian päällä, tiesin heti, että tässä se nyt on. Vuoden 2022 Disney-koristeeni. Avautuvan boksin sisältä löytyy nimittäin sormus. Muistuttakoon tämä koriste tuosta hulvattoman hauskasta kihlasormustarinasta, jonka tulen kertomaan aivan varmasti vielä monen monta kertaa.

Siinä se nyt on, hymyilyttävän hauska muisto vuodesta 2022. Täydellinen koriste jatkoksi kokoelmaani. <3