Omenaruusuja siellä, omenaruusuja täällä! Pakkohan tätä tuoreinta someilmiötä oli itsekin testata.

Omenaruusut ovat aivan valtavan kaunis jälkiruoka syksyiseen ruokapöytään ja olen aivan varma siitä, että ne saavat vieraasi ainakin hetkeksi häkeltymään kokkailutaidoistasi. Nämä herkut näyttävät upeilta ja somen mukaan ne on myös helppo valmistaa. Onko tosiaan näin? Minäpä vedin essun ylle ja rupesin hommiin!

Ensimmäiseksi käydään omenoiden kimppuun. Omenat viipaloidaan superohuiksi ja heitetään kulhoon, jossa on luraus sitruunamehua (estää omenien tummumisen). Omenaviipaleet sekoitellaan sitruunamehussa ja joukkoon lisätään myös pari teelusikallista sokeria. Kulho isketään mikroon pariksi minuutiksi, jotta viipaleet pehmenevät.

Sillä välin voit leikata pituussuunnassa voitaikinalevyt puoliksi. Kauli levy puikulaksi ja asettele pehmenneet omenaviipaleet sen reunaan. Levitä taikinasuikaleeseen aprikoosihilloa ja ripottele päällä kanelia. Sitten levy taitetaan kaksin kerroin ja koko paketti rullaillaan kauniiksi ruusuksi. ”Ruusu” asetetaan muffinssivuokaan ja koko kimppu laitetaan 225-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi.

VARO etteivät omppujen reunat kärähdä (..niin kuin allekirjoittaneella kävi). Voit suojata ruususi vaikkapa foliolla.

Oliko someilmiön toteuttaminen yhtä helppoa kuin annettiin ymmärtää? KYLLÄ. Ja mikä parasta, lopputuloksena oli aivan huippuhyviä ruusuja.

Here’s some roses for you guys! Happy Saturday!

Viisaudenhampaan poiston jälkeen kannoin kotiin kassillisen nestemäistä ravintoa. Hammaslääkäri suositteli, että purtavaa ruokaa alkaisi syödä vasta muutaman päivän kuluttua, kun poistokuoppa on rauhassa parantunut ja noudatinkin kiltisti lääkärin ohjeita sosekeittojen ja jäätelön parissa.

Mutta sitten sattui jotakin kummallista. Huomasin syöväni lounaaksi sosekeittoa vielä moooonta päivää parantumisen jälkeenkin. Tämä lihansyöjä oli jäänyt kasvissosekeittokoukkuun.

Enää eivät riittäneet valmissosekeitot, kun keittiössä pörisi soseuttajakone (mikä sen oikea nimi on?!) ja Eppu otti lattialla koppia lentelevistä porkkanankuorista ja perunakuutioista.

Eritoten tykästyin kokeiluuni, jossa paahdoin porkkanat uunissa ennen soseuttamista. Asettelin kasvislohkot pellille ja maustoin ne suolalla, mustapippurilla ja öljyllä, jonka jälkeen niitä paistettiin noin puoli tuntia 225-asteisessa uunissa. Tämän jälkeen kasvikset siirrettiin kattilaan ja päälle kaadettiin osa kasvisliemestä. Sitten soseutettiin ja joukkoon lisättiin kerma ja loput liemestä. Kuumentelin keittoa hetken ja lisäsin vielä päälle hieman pippuria. Vähän möykkyistä mutta oikein hyvää. Suosittelen lisäämään päälle myös tuoreita yrttejä.

Matti ei ole vielä oikein lämmennyt kokkailukokeiluistani (”hei tässä ei ole lihaa?!”), mutta itse olen aivan innoissani. Syön kaksi lämmintä ruokaa päivässä, ja keittoateria lämmittää ihanasti töiden jälkeen. Olo on jotenkin kevyempi, farkut eivät kiristä ja hammaskin on saanut parantua rauhassa.

Vinkkaappa hei mulle helppo ja nopea sosekeittoresepti kommenttiboksiin!

Soups taste so good on a chilly autumn-day. My favourite soup is made of carrots. It’s so good, and it looks so sunny.