Milloin kuva on otettu? Kuva on otettu syyslomallani, keskiviikkona 16.10., Helsingin aamuvilskeessä yhdeksän aikaan.

Missä kuva on otettu? Tapasimme Iinan kanssa Vanhassa Kirkkopuistossa ennen suuntaamistamme samaisena aamuna järjestettyyn pr-tapahtumaan.

Mitä kuva esittää? Minä ja ystäväni Iinahan se siinä. Olemme tämän vuoden aikana nähneet varmaankin alle viisi kertaa, joten nyt jos koskaan oli yhteiskuvan aika. Kuvailtuamme ensin asuja, viritimmekin Olympuksemme tositoimiin ja napsimme pari yhteiskuvaa wifin välityksellä. Kuva on harvinaisen onnistunut, sillä historia on osoittanut, että meidän yhteiskuvistamme onnistuu korkeintaan noin 2%. Höpötämme ja liikumme kuvissa aina niin, että aina vähintään jompikumpi on blurraantunut kuvassa.

Mitä mietit sillä hetkellä, kun kuva on otettu? Olin innoissani juuri alkaneesta syyslomasta, ja aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta, junailu Helsinkiin oli täydellistä ohjelmaa ensimmäiselle lomapäivälle. Tajusimme Iinan kanssa vasta edellisenä päivänä, että olemme menossa aamulla samaan pr-tapahtumaan, joten tällaiset ex tempore-asukuvatreffit sopivat aikatauluun täydellisesti. Sen lisäksi, että pääsimme nopeasti vaihtamaan kuulumiset, molemmille tallentui kameralle materiaalia blogia varten. Iinasta ottamani kuvat voit käydä kurkistamassa täältä!

Milloin kuva on otettu? Kuva on otettu 13. lokakuuta, sateisena sunnuntaiaamuna kymmenen aikaan.

Missä kuva on otettu? Läheisen lenkkipolun varrella. Piti hieman tosin loikata nurmikon puolelle lenkkipolulta tätä kuvaa ottamaan.

Mitä kuva esittää? Päätin lähteä sunnuntaiaamuna kävelylle luontoon, vaikka taivaalta satoi vettä kaatamalla. Valitsin jalkaan Nokialta saamani Nanso-kumisaappaat ja suunnittelin tekeväni vain rauhallisen luonnon ihastelu-lenkin. Ei lenkkiä aina tarvitse vetää lenkkareissa, toisinaan riittää raikkaan sadeilman haistelu ja ruskan ihastelu – pääasia, että saa raikasta ilmaa! Bongasin lenkkipolun varrelta kärpässienijoukkion, ja myönnettävä on, että tämä on yksi niistä harvoista sienistä, jonka luonnossa tunnistan.

Mitä mietit sillä hetkellä, kun kuva on otettu? Minua nauratti. Kun bongasin kärpässienet, kiljaisin innoissani Matille, ”Kato, sieniä!” ja pinkaisin niiden luo kuvaa ottamaan halki nurmikon. Matti oli kai hieman säikähtänyt huutoani ja luullut minun nähneen vähintään jonkin valtavan metsäneläimen. Hän totesi vain nauraen, että ei nyt ihan innostunut tuosta näystä niin paljon kuin minä. Maalaispoikani on ilmeisesti tottunut kärpässieniin lenkkipolkujen varrella. Pienet ilot ja sitä rataa. ;)