HAALARI  ESMARA BY HEIDI KLUM / LIDL (*saatu)

Eletään juhannusta 2013. Olemme äitini kanssa tulleet katsomaan vaariani sairaalaan juhannusaaton aamuna. Toimme mukanamme rasiallisen mansikoita. Istun vaarin vieressä sängyn laidalla. Sairaalasängyn vieressä olevalla pöydällä on radio, joka soittaa haitarimusiikkia. Vaarin jalka heiluu musiikin tahtiin.

Eletään juhannusta 2009. Olemme Matin kanssa kahdestaan mökillä viettämässä juhannusta, joka on ensimmäinen yhteisemme. Olen kuluneella viikolla heittänyt vitsillä, että Tampereella on tapana, että pariskunnat vaihtavat keskenään juhannuslahjoja. Matti ei tokikaan ole uskonut minua, mutta on kuitenkin hankkinut minulle juhannuslahjan. Rasiasta paljastuu kaunis koru.

Eletään juhannusta 2014. Olen päättänyt jäädä Epun kanssa kaupunkiin viettämään juhannusta, kun Matti on suunnannut maalle töihin. Kaupunki on autio. Kadut ovat tyhjiä, eikä iltalenkillä tule ketään vastaan. Sade on kastellut maan ja pysähdyn keskelle autotietä ottamaan Epusta kuvaa. Auringonlasku on parhaimmillaan ja kuvaan tallentuu Epun silhuetti. Muistan tuolloin miettineeni, että kaupunkijuhannus ei ole ollenkaan hassumpi juttu.

Eletään juhannusta 2015. Olemme juuri ajelemassa kotiin Matin synnyinseuduilta, kun äitini soittaa ja kertoo, että lapsuuteni kesänviettomaisemissa sytytettäisiin illalla kokko. Keskikesän roihu on parhaimmillaan, kun kaarramme paikalle. Seison toppatakissa Näsijärven rannassa ja mietin kaikkia niitä lapsuuden juhannuksia, jotka samalla paikalla vietettiin.

Eletään juhannusta 2018. Juhannus ilman Eppua, ensimmäinen juhannus ilman aikataulutettuja suunnitelmia. Olemme lomalla ja annamme fiiliksen viedä. Se vie meidät ainakin aattona maalle uusia juhannusmuistoja luomaan.

Taianomaista juhannusta kaikille!

UIMAPUKU HALLA X HALLA   KORVAKORUT UHANA DESIGN    FARKKUSHORTSIT PRISMA   TENNARIT TOKMANNI

Jos kesälle voisi esittää yhden toiveen, se kuuluisi näin: ”näyttäisinpä koko kesän ajan yhtä onnelliselta kuin näissä kuvissa”. Eikä yhtään haittaisi vaikka merituulet puhaltelisivat hiuksiin hiekkaa, aurinko lämmittäisi ihoa ja tennarit olisivat täynnä santaa kesäkuusta elokuuhun.

Lähdimme eilen kesän ensimmäiselle roadtripille kaksin Matin kanssa, kun päätimme ajella ihastelemaan aina niin kovin kauniin Yyterin maisemia. Auringonoton tai hengailun arvelimmekin olevan tällaisessa tuulessa kovin haastavaa, mutta jo pelkästään upeiden maisemien katselu kuulosti hyvältä ensimmäisen kesälomapäivän suunnitelmalta. Ja sitä se olikin. Nautin joka sekunnista ja kikatin niin, että linnutkin säikähtelivät minua. Loma starttasi käyntiin siis erinomaisesti, kunnes..

Kävimme Puuvillassa syömässä ja päätimme vielä ajella läpi Porin nähtävyyksiä, kunnes auton näyttö ilmoitti (..ja takaa kuuluva äänikin sen toki kertoi), että takarengas puhkesi. Äkkiä tien sivuun ja tilannetta tarkistamaan. Koko rengas oli tyhjä ja sen kylkeen oli kiinnittynyt valtava metallinkappale. Siinä sitten odotimme hinausautoa, joka vei meidät ja automme läheiselle korjaamolle, josta kuitenkin kerrottiin heti, että uutta rengasta ei tämän päivän aikana saataisikaan. Automme jäi siis Poriin ja me köröttelimme laina-autolla kotiin. Ja tänään Pori siis kutsuu uudestaan, kun oma automme täytyy tietysti hakea kotiin ja laina-auto palauttaa!

Hetken aikaa asia harmitti kovastikin, mutta minkäs näille voi. Tekevälle sattuu ja nyt jo koko pieleen mennyt roadtrip naurattaakin. Tai eihän se pieleen mennyt, jo pelkästään näissä kuvissa näkyvien hymyjen takia kannatti matkustaa Yyteriin.

Ja tänään on taas uusi päivä, kenties edeltäjäänsä mutkattomampi! ;)