Asukuvia possujen kanssa! Hurmaavaa kuvausseuraa minulla vai mitä?

Olen käynyt viime viikon kuvia läpi pikkuhiljaa ja pakko todeta, että taisin olla todella loman tarpeessa. Näin rentoja hymyjä ei ole asukuvissa nähty ainakaan vuoteen. Ei sitä oikein tajuakaan, kun painaa sata lasissa päivästä toiseen, että joskus ihan oikeasti täytyy vähän levätä ja hengitellä syvään. Kun tekeminen ja kiireet koostuvat itselle mieluisista jutuista, sitä ei oikein edes huomaa väsyvänsä. Mukavatkin jutut ja duunit voivat alkaa salakavalasti uuvuttaa. Vaikka viime viikonkin kolusimme paikasta toiseen, unohdin täysin normaalin päivärytmin ja nautin siitä kovasti. Jos viikonkin loma tipautteli näin paljon kiviä harteiltani, miten hyvä fiilis nurkan takana häämöttelevästä kolmen viikon lomaputkesta tuleekaan! Odotan jo innolla!

Pari päivää sitten olin vanhemmillani yökylässä ilman tietokonetta, ilman padia ja ennen kaikkea ilman kameraa. Loikoilimme mamin kanssa sohvalla ja katselimme niitä kaikista älyttömimpiä ohjelmia mitä tv:stä tulee parin tunnin ajan. Söimme samalla Mäkkärin bataattiranskalaisia ja kännykkä pysyi koko illan laukussa.  Totesin ääneen äidilleni, että en edes muista koska olisin vain vahdannut telkkarista höpöhöpöohjelmia ja ollut tekemättä mitään. Liian usein kotisohvalla on sylissä läppäri tai vieressä vähintään kalenteri, joka muistuttelee tekemättömistä hommista.

Hei sovitaanko, että tänä kesänä järjestetään itsellemme kalenteriin niitä hetkiä, jolloin ”ollaan vaan”? Mä haluan nimittäin lomakausien loputtua olla just näin täynnä virtaa kuin nytkin. Ja toivottavasti hymykin on vähintään yhtä leveä silloin kuin näissäkin kuvissa.