Instagramin puolella minua seuraavat tietävätkin jo, että ikuistin joulukuumme tänä vuonna myös filmikameralla. Epäilin, että talven pimeät olosuhteet eivät välttämättä ole ne otollisimmat filmikameralla kuvaamiseen, mutta saadessani eilen latauslinkin kuviini, olin aivan mykistynyt ihastuksesta. Näistähän tuli miltei joulukuun tunnelmallisimpia kuvia!

Hankin kertakäyttökameran Photostellan myymälästä Verkatehtaankadulta ja kamera sisälsi 39 kuvan filmin. Kuvailin ahkerasti jouluamme talteen ja vein filmin eilen kehitykseen – ja alle tunnin päästä siitä, sain jo tekstiviestin, että kuvat ovat noudettavissa! Paperikuvien lisäksi sain sähköpostiini WeTransfer-linkin, jonka kautta kävin lataamassa skannatut kuvat myös koneelleni talteen. Kuinka kätevää ja nopeaa! Muistan kuinka omassa lapsuudessani filmikuvien kehittäminen vei vähintään viikon aikaa.. Kuvissa on ihana tunnelma ja ne voisivatkin olla suoraan lapsuusajan kotialbumeista napattuja. Jos en tietäisi, voisi miltei luulla, että tuossa yhdessä kuvassa Pukin sylissä istuu pikkusiskoni Roosa eikä siskontyttöni.

Filmikuvailu ilahdutti niin, että seuraava filmi on hankittu jo! Oletteko te kuvailleet kuvia filmille?

On aika laittaa joulu pakettiin! Kolmen päivän joulutus on nyt saatu päätökseensä, ja kun tämä postaus ilmestyy luettavaksenne, itse kökötän taas jo toimistopöytäni ääressä – miettien todennäköisesti sitä, että muutama välipäivävapaa olisi voinut olla ihan hyvä idea! ;)

Me saimme tänä jouluna Matin kanssa jälleen kunnian järjestää joulun meidän kotonamme, ja juhlimaan aattona kanssamme saapuivat Matin vanhemmat, omat vanhempani sekä siskoni ja rakas pikkumimmi, joka toi mukanaan sen ihanan joulujännityksen ja -innon, jota olen omiin jouluihini pitkään kaivannut. Ihanaa, että hän on meiningeissä mukana! Jouluun tulee extraripaus taikaa, kun saa seurailla hänen joulutouhujaan. Jännitys oli huipussaan, kun odotimme Joulupukkia ikkunan ääressä kellon viisareiden madellessa hitaaaaaasti eteenpäin. Ainakin mimmin mielestä.

Ruuan jälkeen Pukki sitten vihdoin saapui, harmillisesti tosin juuri sillä hetkellä, kun Matti lähti asioille. Tuo odotettu vieras viihtyi luonamme pitkän tovin ja toi mukanaan koko porukalle aivan ihania lahjoja. Suurin riemu taisi nousta ilmoille, kun porukan nuorin löysi paketistaan kovasti toivotun ”kampaamokoiran” ja itse olin aivan onnesta mykistynyt niistä yllätyksistä, joita omiin lahjoihini oli piilotettu. Lämpimät kiitokseni koko aattoporukallemme – meillä oli mainio porukka kasassa! 

Joulupäivänä jouluilu jatkui vielä rakkaiden kanssa, kun Pentikäiset saapuivat luoksemme viettämään rennon letkeää joulupäivää. Yhteinen joulu on muodostunut meille vuosien varrella perinteeksi, ja tätä odotimme taas kovasti. Pöytä katettiin aatolta jääneillä herkuilla ja mikä onni meillä kävikään, kun Pukkikin ehti vielä uudelle visiitille! Mutta taas juuri sillä hetkellä, kun Matti oli roskia viemässä. Voi Mattia, missasi Pukin käynnin toistamiseen!

Olen hymyillyt koko ajan tätä postausta kirjoittaessani ja se kertonee siitä, että joulu oli tänä vuonna kaikin puolin aivan ihana. Harmittaa tosin, että lähipiiriin osuneiden sairastelujen vuoksi en joulun aikana voinut kaikkia rakkaitani tavata, mutta onneksi läheisten näkemiseen ei tarvita joulua – halataan ja vietetään aikaa yhdessä sitten, kun kaikki ovat tervehtyneet!

Kiitos joulu 2022, nähdään taas.