Pulahdin aamu-uinnille lenkin jälkeen sunnuntaina 22. toukokuuta. Avantouinniksi tätä saattoi kutsua vielä reilu kuukausi sitten, nyt järvi kimalteli auringonpaisteessa eikä jäistä ollut enää tietoakaan!Tällä kertaa kävin uiskentelemassa kauniissa ja kirkasvetisessä Kaukajärvessä. En koko talven aikana pulahtanut uimaan saunan kautta kertaakaan, joten uimapaikaksi soveltui tälläkin kertaa mainiosti uimaranta.En olisi ikinä, en ikinä, uskonut, että juuri minä hurahtaisin niin kovasti talviuintiin. Jatkoin viime kesän uimareissujen jälkeen sinnikkäästi uimista läpi kolean syksyn pakkaskeleille asti ja kuten sanotaan, laji vei hetkessä mennessään. Sain etenkin kylmimmän kauden aikana hurjasti apua pulahduksista hartiavaivoihini ja jo pelkästään tämä fakta piti motivaatiota yllä. Unohtumattomimpia uintireissuja on varmasti ollut uudenvuodenyön pulahdus, jolloin kävin dippaamassa veteen juuri silloin, kun raketit paukkuivat parhaimmillaan tulevan vuoden kunniaksi. Nyt talvikausi on vaihtunut jo kesäkaudeksi ja into ja ilo ovat edelleen säilyneet harrastaessa. Tällä viikolla vesi oli hetkessä kivunnut jo reiluun kymmeneen asteeseen, ja uimista saattoi taas kutsuakin jo uimiseksi. Enää ei pukukopin suojaan tarvitse kipittää niin nopeasti, vaan mukaan kannattaa napata jo vesijuoksuvyökin.

Palataanpa vielä hetkeksi unohtumattomiin kisamuistoihin täältä Tampereelta! Tämä iloinen kuva on napattu Nokia Arenalla maanantaina 16.5., kun suuntasimme Suomi-USA-otteluun vanhempieni kanssa.

Ensimmäisen erätauon alkaessa kipitimme mamin kanssa paikoiltamme kaukalon reunalle ja Matti nappasi meistä Miracleojen kera mainion otoksen.

Sain lämpimän halauksen kisojen maskotilta heti kisojen alkajaisiksi ja näyttäessäni tätä halia videolta siskontytölleni, hän toki ihasteli hulmuavaharjaista leijonaa kovasti. Lupasinkin kummitytölleni, että hankkisin hänelle jo Latvia-Suomi-pelistä maskottileijonan tuliaisiksi. Noooh, tuosta pelistä en sitten leijonaa löytänyt lainkaan (Miracleojen matka Suomeen oli ilmeisesti kestänyt odotettua kauemmin!) ja jo seuraavana aamuna joutui kummitäti selittelemään videopuhelun välityksellä muruselleen, missä kummassa se kovasti odotettu pehmolelu viipyi. Olinkin hitusen huolissani, että Miracleot eivät olisi ehtineet myyntiin vielä Suomi-USA-peliinkään, mutta huoleni osoittautui turhaksi, kun heti pelin alkajaisiksi sellainen löytyi myyntipisteeltä. Äitini osti itselleen tietysti myös oman pelimuiston. Leijonan löytyminen veti suun virneeseen ja kaukalossa huhkineet leijonat kynsivät komeasti itselleen voiton. Unohtumaton ilta!