Kuva olisi voitu ottaa itse asiassa minä tahansa päivänä viikolla 43. Tuntui ainakin siltä, että aina, kun luulin pihamme puiden jo pudottaneen lehtensä, niitä ilmestyi seuraavaksi aamuksi vähintään yhtä paljon maahan kuin edellispäivänä olin haravoinut. Tämä kuva on otettu keskiviikkona 26. lokakuuta, kun vihdoin VIIMEISIÄ LEHTIÄ KÄRRÄTTIIN LAVALLE!Meidän kotimme etupihalla. Haaveilen monesti isommasta pihasta, mutta viimeistään haravointiurakka muistuttaa aina hyvin siitä, että mitä isompi piha, sitä enemmän pihahommia.Liikuntapörriäinen ei ole pitkään aikaan pörrännyt tällä suunnalla, ja huomaankin nykyään varsinaisen treenailun sijaan valitsevani mieluummin aina kalenteriini hyötyliikunnan. Kuljen paljon kävellen, hyppään kuntopyörän selkään telkkaria katsellessani (no tätä ei voi hyötyliikunnaksi kutsua, mutta ainakin nappaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla!) ja pihatöistä saan kovasti energiaa. Haravointi ja lehtien kärrääminen kottikärryillä lavalle osoittautui tämän vuoden kovimmaksi treeniksi. Sen jälkeen pulahdus järveen ja olo on freshimpi kuin aikoihin. Paitsi seuraavana aamuna, kun haravoinnin kipeyttämät lihakset muistuttelevat itsestään. Jokohan pian pääsisi lumitöiden kimppuun? ;)

Tämä syksyinen otos on otettu syystuulien puhallellessa taustalla syyslomaviikkoni sunnuntaina, 16. lokakuuta päivän käännyttyä jo iltapäivän puolelle.Paikka on nimeltään Matinsaari. Vaikka meiltä ei Matinsaareen ajakaan kuin parikymmentä minuuttia, en ollut koskaan aikaisemmin käynyt tuossa luonnonkauniissa paikassa. Maisema oli upea; aallot löivät rantakiviin, heinät heiluivat tuulessa ja tihkusade kuorrutti horisontin.Matti ehdotti, että lähtisimme sunnuntai-iltapäivän ajankuluksi ajelemaan jonnekin. Nappasimme takeaway-kahvit matkan varrelta ja suuntasimme Nissanin nokan kohti Kangasalaa. Matkan aikana minulle kylläkin selvisi, että retkemme tarkoitus oli hyvien kalastuspaikkojen kartoittaminen tulevaa pilkkikautta varten. Vaikka emme siis romanttisille treffeille olleetkaan lähteneet, teki pieni maisemanvaihdos hyvää. Tuo Matinsaari (veikkaan, että tämän paikan Matti halusi nähdä ihan vaan saaren nimen takia!) oli hurjan sympaattinen paikka. Saaressa (jonne pääsee siis autolla) voi paistaa makkaraa, ja suunnittelinkin jo, että lähden talven pilkkireissulle mukaan ja voin hoitaa makkaranpaistajan hommat nuotiolla.