TAKKI ZARA    COLLEGE MARIMEKKO X KIOSKI
PIPO & HUIVI LASESSOR //*SAATU   HOUSUT NOSH   KENGÄT TIMBERLAND //*SECONDHAND

Bloggaajana olen äärimmäisen kiinnostunut blogiini kohdistuvasta analytiikasta. En käy kuitenkaan kovin usein vakoilemassa tilastoista niinkään sitä, kuinka paljon väkeä blogissani käy, vaan olen lähinnä kiinnostunut monista muista Analyticsin tarjoamista infoista – kuten siitä, millaisilla hakusanoilla olette blogiini päätyneet!

Olen aiemminkin koonnut postausten alle näitä mainioita hakusanapareja, joilla olette blogini pariin löytäneet, joten uuden vuoden kunniaksi on aika koota taas yhteen hassunhauskoja, luovia ja osittain jopa äärimmäisen mielenkiintoisia googlehakujanne.

”varjoviikuna nuukahtaa” // Ouh, tiedän tunteen. Itse en omista varjoviikunaa, mutta hyvästit olen vuoden aikana jättänyt kyllä yhdelle kilpipiilealle sekä peikonlehdelle.

”moumou nahkatakki” // Onko MouMou-Iina hankkinut nahkatakin, josta minun pitäisi tietää!? <3_♥ Ystävälläni Iinalla on kyllä kadehdittavan upea nahkatakkikokoelma. Mutta se mihin postaukseen hakija on päätynyt minun blogissani, jäi vielä kysymysmerkiksi. Vai onko joku kenties googletellut MiuMiun nahkarotseja?

”noora näppilä raskaus” // ”NOORA NÄPPILÄ raskaus” // ”noora näppilä raskaana” // Tällä haulla blogiini saavutaan usein. Toivotaan yhdessä, että hakunne tuottaa joskus toivottuja tuloksia, toistaiseksi en ole ollut raskaana vaikka sen kirjoittaisikin hakukenttään Caps Lockilla. ;)

”hampaan poisto kirurgidesti sairasloma” // Tästä aiheesta matskua löytyykin blogistani useamman postauksen verran. Kyllä, kirurgisesta eli leikaten tehdystä viisaudenhampaanpoistosta saa _oman kokemukseni perusteella_ päivän tai pari sairaslomaa.

”tikkurila näsiä” // Sain jokin aika sitten pikkusiskoltani whatsappin, jossa luki näin ”onpas hauskaa, kun kirjoittaa googleen hakusanaksi Tikkurilan Näsiän ja päätyy sun blogiin”. Roosa aikonee siis ottaa sudin käteen ja maalata jotenkin vaaleanpunaiseksi? Näsiä on oman työhuoneeni seinän sävy.

”mitä tarjota kihlajaisissa” // Me hankimme Prismasta valmiin pikkukakun ja keitimme läheisille kahvit. Omat kihlajaisemme järjestettiin noin parin tunnin varoitusajalla lähipiirille.

”primadonnan hevonen nimi” // Ei hajuakaan mikä on Primadonnan hevosen nimi! Jouduin jopa googlettamaan asiaa vaikka melkoinen muumiasiantuntija olenkin. Hahmo kulkee eri julkaisuissa vain nimellä Primadonnan Hevonen, joten ilmeisesti hevosen nimi on Primadonnan Hevonen. Aika loogista toisaalta.

”sienisukat” // Olisin voinut vaikka vannoa, että blogistani ei löydy materiaalia sienisukista, mutta voi kuinka väärässä olinkaan. Vuonna 2016 olen näemmä kirjoittanut kokonaisen postauksen sienikuvioiduista Happy Sockseista. Sittemmin olen siirtynyt tamperelaisiin Sidoste-sukkiin. Kuten olette saattaneet huomata.

”kultainen kastelukannu” // Metsästin itsekin kultaista kastelukannua jokin aika sitten! Lopulta sellainen löytyikin H&M Homesta, kannattanee siis pitää kyseisen myymälän valikoimaa silmällä jos kannu on vielä hakusessa.

”ei enää ikinä etuhiuksia” // Tiedän tunteen. Ei enää ikinä etuhiuksia.

”not my arms haaste” // Kiitos sinulle, joka googletit tätä! En muistanut lainkaan tätä huikaisevan hupsua videota, jonka sisareni kanssa teimme kuusi vuotta sitten. Pitäisikö ottaa uusiksi?

Näiden ihanien blogimuistojen myötä toivotan hymyjä, hyvää vointia ja talviaurinkoa viikonloppuunne!

// SUKAT SAATU PR-LAHJANA.

Kun unboxailin viime viikolla Sidosteelta saamaani voimasukkien täyttämää PR-lähetystä, mietiskelin myös samalla naistenpäiväajatuksissani sitä, miten upeita naisia ja tyttöjä omaan elämääni mahtuukaan. 

Aloitetaanpa omasta äidistäni. Maailman parhaasta äidistä. Vaikka olemme kovin erilaisia, olemme myös aivan samanlaisia. Luemme toistemme ajatukset ja jaamme samoja kiinnostuksenkohteita. Äiti saa luovuuteni kukkimaan ja on se henkilö, jonka luokse suuntaan jos mieli on maassa tai hartioilla on murheita. Äitin kanssa saan myös parhaat kikatuskohtaukseni.

Toivoin pienenä hartaasti pikkusiskoa. Ja sellaisen nelivuotiaana sainkin. Pikkusiskoni on myös rakas ystäväni. Kinastelemme ja naputamme toisillemme aivan kuin teinivuosinakin, mutta mököpuuhun ei kiipeillä ja siskoa tulee ikävä jos pari päivää kuluu näkemättä. Onneksi näemme miltei päivittäin – tiesittekö muuten, että olemme samassa työpaikassa? Parhaat ystäväni, Iina ja Karoliina, ovat molemmat sydämellisiä, lempeitä, ja lojaaleja ystäviä. Upeita äitejä ja periksiantamattomia voimanaisia. Ystäviä, joista olen sydänjuuriani myöten kiitollinen.

Tätiytymisen myötä olen saanut osaksi elämääni myös ainutlaatuisen pikkunaisen, joka läsnöolollaan ja hurmaavilla hammashymyillään tuo elämäämme iloa ja valoa. En malta odottaa yhteisiä seikkailuitamme. Lähipiirissämme kasvaa tällä hetkellä useampiakin sydänkäpysiä, joiden kasvua on ilo seurata näin läheltä. Sydän läikähtää joka kerta onnesta, kun nuo rakkaat tytöt kutsuvat minua Nopu-tädiksi.

Lähin sukumme on kovin pieni, ja onkin ollut sydäntäsärkevää, että lähipiirini iäkkäintä supernaista en hetkeen ole päässyt tapaamaan. Olemme muorini kanssa miltei naapureita ja aina olleet kovin läheisiä, joten kulunut vuosi on ollut tälläkin saralla kovin poikkeuksellinen. Onneksi muorillani on sosiaalinen media hyvin hyppysissään; hän on takuuvarmasti blogini ahkerin vakiokävijä (♥) ja Whatsapp on laulanut tiuhaan tahtiin ”Muorin likat”-ryhmässämme! Melkoinen lauma likkoja muorilla alkaakin jo olla, kun ryhmässä on niin siskoksia, serkuksia, tätejä kuin äitejäkin ja kuvavirtaa lapsenlapsenlapsista riittää. Muorilla on iso mimmijengi.

Edesmennyttä mummuani saan kiittää siitä, että verenperintönä käsityöt, ompeleminen ja neulominen, ovat mielekästä puuhaa ja olen varma siitä, että viimeinen kohtaamisemme muovasi minua kohti sitä Nooraa mikä nyt olen. Ja mikä hienointa, osa naisista, joiden kanssa yhteydenpito vuosien varrella on jäänyt vähemmälle, ovat löytäneet takaisin elämääni. Pikkuserkkuni kanssa olimme lapsina parhaita kavereita, kunnes elämä johdatti meidät eri poluille maantieteellisesti. Nyt pidämme taas viikoittain yhteyttä! Matin kautta elämääni on saapunut unelma-anoppi ja muita lempeän herttaisia sukulaisnaisia.

Elämäni varrelle mahtuu lukuisia upeita naisia, jotka ovat vaikuttaneet polkuuni tavalla tai toisella. Yläasteen historianopettajani vakuutti minut omalla innostavalla olemuksellaan ja tsemppauksellaan, kaverini Veera sen sijaan toi ihanan persoonansa lisäksi Olympuksen kamerat elämääni ja näin ollen hänellä on ollut suuri merkitys valokuvausurani startatessa. Samoin puhelinsoitolla, jonka sain viitisen vuotta sitten naiselta, joka tarjosi minulle duunia bongattuaan minut sosiaalisesta mediasta. Olen edelleen tuossa unelmatyössä! Opiskeluvuosieni aikana sain sekä sairaanhoitaja- että tradenomiopinnoistani läheisiä ystäviä, jotka lennähtivät myöhemmin molemmat maailmalle, mutta toivon kovasti, että tiemme joskus vielä kohtaavat. Olette mielessäni viikoittain A & A.

Teitä on paljon. Paljon. Elämäni naisia. Kiitos, että olette.

Ja kuinka hienoa, että paras ystäväni ideoi nämä upeat sukat Sidosteen tuotantoon. Dance like a queen! Run like a girl! Stand like a woman!