Kuukausi sitten työhuoneeni, kröhöm siis tarkoitan työhuoneemme, lattialle ilmestyi kummallinen sininen pötkylä. Ensin korotin luonnollisestikin ääntäni ja kerroin oman mielipiteeni tuosta tilaa vievästä turhakkeesta ja sen jälkeen mielenosoituksellisesti ilmoitin, että Matti saa keksiä pötkylälleen sijoituspaikan, vaikkapa sitten omasta vaatekaapistaan.
”No mut kulta koittasit tätä, ihan varmasti auttas sun selkäjumeihis”. Itsehän siis en ole mikään Sportti-Pirkko, käytän kyllä lenkkareita, mutta harvemmin otan niillä yhtäkään juoksuaskelta, enkä myöskään kaipaa kotiini urheiluvälineitä, jotka vievät tilaa ja joita käytetään kerran vuodesa. ”Tuskinpa vaan tuollainen pötkylä mitään ihmeitä tekee”.
Pötkylän virallinen nimi on pilatesrulla. Ja kyllähän minä sitä sitten kokeilin. Ollessani yksin kotona ettei Matti vaan näe ja pääse sanomaan, että ”no mitä mä sanoin”. Laitoin rullan selkäni alle ja rullailin. Riks, raks, poks sanoivat nikamat ja _avautuivat_. Lämmittelin yläselkää, availin rintakehää, tein vatsarutistuksia ja hieroin kuntopyöräilystä kipeytyneitä sääriä. Vartin jälkeen mulla oli hiki, parempi olo ja selkä vetreä. Seuraavaksi huomasin googlettelevani jumppaohjeita (MeNaisten sivuilta löytyi hyvä!) ja Matin tullessa kotiin ehdotin itse, että pidetään vaan rulla näkyvällä paikalla, että sitä tulee käytettyäkin. Kuten näette työhuoneeni nurkassa on kahden kilon kahvakuula ja pikkupainot. Tuota neliön aluettahan voisi kutsua jo kuntosaliksi..
Oon ihan satavarma, että Eppu miettii mielessään, että ”voisit hei joskus uskoa, että Mattikin voi olla oikeassa”.
No useimmiten se onkin, mutta miehet alkavat aina leijua jos niitä kehuu liikaa.
| C&C BLOGLOVINISSA | | C&C BLOGILISTALLA | | C&C FACEBOOKISSA |
Foam rolling. My new favourite hobby. When my boyfriend brought home this funny-looking gadget, I told him straight away, that I am not going to try it. But then I did and now I have to admit that foam rolling really eases the pains in the legs and back. He was right. This time.
