Noora: ”Äääh, nyt niitä pinkkejä selfiekeppejä olisi Verkkokaupassa! Mennään hakeen! Mennään! Mennään!”
Matti: ”No ei varmaan mennä.”
Noora: ”Mennään, mennään, pliis mennään!”
Matti: ”Ei mennä.”
Noora: ”MENNÄÄNPÄ!”
Matti: ”No oke sitten.”
Ja niin pariskunta suuntaa Nissanin nokan kohti Pirkkalan Verkkokauppa.comia. Tyttö on niin onnellinen, koska pian hän saisi oman selfiekepin. Kuinka kätevä se olisikaan ja kuinka paljon yhteiskuvia pariskuntakin nyt saisi kunnolla otettua. Tyttö kävelee kauppaan sisään, toivoen, että hänen ei tarvitsisi kysyä myyjältä missä selfiekepit ovat. Noh, eihän hän niitä sieltä löydä ja joutuu hätyyttämään myyjän apuun *noloa*. Pian keppi löytyy ja tyttö pulittaa onnellisena kepistään 25 euroa. Onnellisena hän kipittelee takaisin autolle, jossa mies jo häntä odottelee.
Noora: ”Oli kyllä hyvä, että lähdettiin!”
Matti: ”No oli tosiaan.”
Noora: *onnellista hykertelyä*
Ja niinpä he lähtevät kotimatkalle. Matkalla tämä onnellinen kupla särkyy, kun mojova kivi kopsahtaa täysiä moottoritiellä auton tuulilasiin. Tuulilasiin tulee melkoinen särö.
Matti: ”No niin, melko kallis tuli tuosta sinun kepistäsi.”
Noora: ”No eihän meidän nyt pakko olisi ollut lähteä sitä hakemaan..”
Me ei sitten eilen vielä kovin montaa selfietä otettu. Epäonnen keppi ei oo just nyt kauheen suosittu juttu meidän taloudessamme.
I bought it! And it is the most ridiculous thing in the world. But me loves it.
