Pakko myöntää, että Notre Damen katedraali suorastaan salpaa hengityksen. Se on upea. Vuonna 1325 valmistunut Notre Dame on yksi Pariisin näyttävimmistä maamerkeistä. Siellä vierailu oli myös täydellinen aloitus satumaiselle Disney-matkallemme.

Katedraalin tornissa asustava Quasimodo soitteli ahkerasti kelloaan myös meidän vierailumme aikana, ja pystyin sieluni silmin kuvittelemaan mielessäni tapahtumia Disneyn tunnetusta animaatioelokuvasta. Victor Hugon romaaniin perustuva Notre Damen kellonsoittaja oli näiden pikku-Esmeraldojen lempielokuva. Muistan vieläkin kuinka kateellinen olin Roosan Esmeralda-Barbiesta, jota sain aniharvoin lainata.

Pariisi tarjoaa korkeanpaikankammoiselle melkoisesti jännittävää koettavaa. Viime kerralla Pariisissa jätin hurjien jonojen varjolla tämän korkean kokemuksen väliin, mutta tällä kertaa Roosa ja Matti saivat minut ylipuhuttua myös ylös näköalatasanteelle. Notre Damen Katedraalin sisätiloihin pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta jonkin aikaa tuotakin elämystä joutuu jonottamaan. Jono liikkuu nopeasti, sillä katedraaliin mahtuu valtavasti ihmisiä sisälle, joten suosittelen ehdottomasti uhraamaan jonotukselle aikaa. Mikäli mielit kuitenkin kivuta 400 porrasta (ei, hissiä ei Quasimodo ole tänne rakentanut..), siirry jonottamaan aukiolta katsottuna katedraalin vasempaan reunaan. Tässä jonossa aikaa kuluikin sitten miltei tunti, ennen kuin pääsimme aloittamaan portaiden kipuamisen.

Sisäänpääsy näköalatasanteelle maksoi 8,50 euroa ja kivuttuasi ylös sinulla on tietty aika tasanteen ja näköalojen tutkimiseen. Tässä kohtaa tuulettelin jo päässeeni huipulle, kunnes minulle selvisi, että luvassa on vielä lisää portaita ja edellistä korkeampi tasanne. Liian korkeaa minulle! Ryhmämme kulki kapeaa käytävää pitkin verkotetun tasanteen ympäri ja mikäli oikeasti kärsit kovasta ahtaanpaikan- tai korkeanpaikankammosta en voi suositella tätä kenellekään. Tälläkin tasanteella vietetään jonkin aikaa kunnes on aika ravata kapeahkot kiviportaat alas.

Kokemus oli ehdottomasti kaiken tämän arvoinen, mutta myönnettävä on, että se aiheutti melkoisesti ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Matti: ”Mieti jos löydettäs joku tälläinen hääkirkko!”
Noora: ”… en nyt ihan heti keksi Suomesta yhtään tälläistä.”
Matti: ”Mennään naimisiin vasta sitten, kun löydetään.”
Noora: ”…”

When in Paris, Notre Dame is a must-see. This time I also climbed up those 400 stairs to the top and I was so scared! The view was amazing, but the tower is pretty high. This time we didn’t met Quasimodo but the bells were playing beautifully. Have you been to Notre Dame?

Saatte varmasti pian Pariisi-ähkyn. Muistikortillani on postausmateriaalia ainakin kymmeneen Pariisi-postaukseen, mutta haluan jakaa ne kaikki kanssanne! Haluan kertoa teille unohtumattomasta matkastamme, haluan koota teille videoihin huippuhetket Disneylandista ja hehkuttaa vielä muutamaan kertaan kuinka taianomainen tuo kaunis kaupunki onkaan.

Aloitetaan kuitenkin rautarouvasta. Aloitetaan pienestä puistosta Eiffelin takaa, jossa istuin ja odottelin matkaseuruettani Eiffel-tornivisiitiltä. Joo, en mennyt tällä kertaa. Ajatuskin sai jalat nuudeleiksi ja kun tuo huikea kokemus oli jo takataskussa, ostin vain suosiolla kioskista kupin kahvia ja luin puistossa kirjaa. Sain seurata kuinka kaupustelijat häädettiin kerta toisensa jälkeen pois ajojahtien voimin, kun polkupyöräpoliisit kiisivät heidän perässään. Eräs katutaitelija olisi välttämättä halunnut piirtää minut, kun minulla oli niin erikoiset (vaaleat?) hiukset. Kiitos ei. Ei. En osta mitään. Ei. En osta.

Oletteko käyneet Eiffel-tornissa? Eiffel kuului lauantai-iltapäivän ohjelmaamme, ja osasimmekin varautua siihen, että paikalla täytyy jonottaa ja pitkään. Ensin lippuluukulle, sitten turvatarkastukseen ja sitten torniin, ja sitten tornissa tietysti ylätasanteelle. Roosa sai lipun huipulle 13,5 eurolla (nuoret 12-24) ja Matti maksoi lipustaan 15,5 euroa. Tuolla summalla pääsi siis ihan ylös asti, mutta lippujen hinnat vaihtelevat sen mukaan, kuinka ylös haluat mennä ja oletko valmis kipuamaan portaita vaiko valitsetko hissin. Nuo minun hurjapääni tulivat tosin alas rappusia!

Kaiken kaikkiaan retki yläilmoihin jonotuksineen kesti Roosalla ja Matilla noin pari tuntia. Ei paha, sillä etukäteen arvelimmekin olevamme paikalla pahimpaan ruuhka-aikaan. Ja on sanomattakin selvää, että jonotus ja odottelu on kaiken sen arvoista. Eiffel-torni on Pariisin näkyvin maamerkki ja siellä käyminen ikäänkuin kruunaa koko reissun. Ylätasanteella oli myös sattunut romanttinen kosinta juuri samaan aikaan, kun Matti ja Roosa olivat siellä. Uunituore kihlapari oli saanut raikuvat aplodit ja voisin melkein väittää, että tuon romanttisemmaksi ei kosinta enää muutu. Pariisi. Kesä. Eiffel-torni.

Itse saavuimme Eiffel-tornille Big Bus-turistibussilla (5, avenue Anatole France, Champ de Mars), johon ostimme lipun yhdeksi päiväksi. Pysäkki on suoraan Eiffelin edessä ja  busseja kulkee ohi tiheään tahtiin. Äärimmäisen kätevä keino tulla Eiffelille kauempaakin, mutta toki sen luokse on helppo suunnistaa kävellenkin. Tuo maamerkki hallitsee Pariisia etkä voi olla näkemättä sitä.

Niin tai näin, tämän nähtävyyden ohi et halua kävellä.

When in Paris.. Tour Eiffel is one of the things you don’t want to miss when in Paris. This historical and unique landmark is definitely a must-see and it’s so worth waiting in a line. Visiting Tour Eiffel took about two hours on a busy Saturday afternoon. There’s always lots of tourists (and people selling miniature towers..), but you just have to wait and see! The views are magnificent on a sunny day and in the evening and all in all, this is such an important piece of Paris. Remember, a must-see.