ARKIKUVA 46/52

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Milloin kuva on otettu? Viikon 46 perjantaina, 15.11.

Missä kuva on otettu? Oman kotimme olohuoneessa. Testasin kuinka hankkimani ihana penkki soveltuu tasona käytettäväksi ja kappas, se on siinäkin roolissa täydellinen. Hyvää kannatti kyllä odottaa ja metsästää.

Mitä kuva esittää? Pakkailin eräille rakkaille pikkuneideille paketteja viikonloppua varten. Samalla kävin läpi varastossa olevia pakkausmateriaaleja joulua silmällä pitäen. Olen todella kova kierrättämään lahjapapereita, -naruja ja -pussukoita, ja kauniiden lahjapakettien tekeminen onkin minulle yksi joulunajan rentouttavimmista puuhista. Nyt materiaalit ovatkin valmiina tositoimia varten. Tällä kertaa paketit kuorrutettiin kuitenkin vaaleanpunaisella ja söpöydellä.

Mitä mietit sillä hetkellä, kun kuva on otettu? Olin hymy huulilla, hyvällä mielellä, viikonloppua innokkaasti odottaen. Vannoutuneena Parikka-fanina olen ostanut kerran jos toisenkin pikkuisille ensikengiksi pupuja ja töppösiä ja olinkin melko varma siitä, että paketit ilahduttavat tässäkin tapauksessa saajiaan. Lahjoja pakkaillessa alkoi olo tuntua myös hitusen jouluisemmalta. Jouluoloon ei siis tarvittu kuin muutama rulla lahjapaperia ja -nauhaa. Alkoi taas muistua mieleen kuinka ainutlaatuinen ajanjakso onkaan keskellä pimeää marraskuuta alkamassa.


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina | 4 vastausta

MEIDÄN KEITTIÖSSÄ

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Tervetuloa meidän keittiöön – saisiko olla mukillinen aamukahvia? En löytänyt kahvikapseleilleni kaunista astiaa, joten piilotin ne tuonne lyhdyn uumeniin. Käykö café au lait?

Yksi tärkeä kriteeri asuntoa etsiessämme oli se, että kodin keittiö olisi mieluinen ja sellaisessa kunnossa, että se ei ainakaan välittömästi vaatisi kattavaa remontintekoa. Nämä kriteerit mielessäni tämä keittiö veikin sitten saman tien jalat alta, kun astelin sinne ensimmäistä kertaa sisään. Edelliset asukkaat olivat remontoineet sen tyylikkäästi katosta lattiaan muutama vuosi sitten, enkä olisi itse osannut suunnitella sitä hitustakaan paremmin. Kaikki oli täydellistä. Pinnat oli valittu huolella ja mustavalkoinen yleisilme ihastutti kovasti. Kodinkoneet kuuluivat kauppaan ja leivänpaahdinta lukuunottamatta (edellinen hajosi juuri sopivasti muuton alla) keittiöön ei tarvinnut tehdä lainkaan uusia hankintoja. Mitä nyt verhojen valinta tuotti päänvaivaa muutaman kuukauden ajan niin paljon, että lopulta surauttelin ne itse viikonloppuna valmiiksi. Marimekon Veljekset kankaasta kun löytyi sekä kahvinkeittimeen sopivaa vaaleanpunaista, yleisilmeeseen sopivaa mustaa ja valkoista sekä kuviointia, joka yhdisti sen kauniisti Aarikan Reitti-valaisimeen.

Vanhan kodin ruokailuryhmä sopi nyt täydellisesti pienehkön keittiötilan sisuksiin ja suurempi ruokapöytä tuoleineen päätettiin hankkia olohuoneen puolelle. Vaaleansiniset tuolit häiritsevät tällä hetkellä hitusen omaa silmää, mutta hankin niiden päälle todennäköisesti vielä tekoturkistaljat, jotka tuovat samalla tekstiileinä myös hieman lämpöä ilmeeseen. Tekstiileistä puheen ollen, talvea ajatellen haluaisin vielä löytää kauniin maton keittiöön, mutta koska jo pelkästään verhojen valitseminen oli niin työläs projekti, olen melko varma siitä, että sitä oikeaa ei hetkeen löydy.

Tavoitteenani on pitää keittiön tasot melko tyhjinä tavaroista, jotta tasojen siivoaminen on helpompaa. Säilytystilaa löytyy nimittäin keittiöstä valtavasti, ja kullakin välineelle ja astialle on keittiöön järkevästi suunniteltu oma paikkansa. Ruuanlaittointo onkin kohonnut aivan uudelle tasolle tämän keittiön myötä. Seuraavalla kerralla voisinkin kutsua teidät oikein virtuaaliselle dinnerille.

Nyt on aamukahvit juotu ja on aika suunnata kohti uutta, _sateista_ päivää. Vai juodaanko vielä toiset kupposet?


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina | 4 vastausta