ARKIKUVA 36/52

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

essence make a wish, little fish

Milloin kuva on otettu? Kuva on otettu lomien loputtua ja arjen palattua kuvioihin, torstaiaamuna syyskuun 3. päivänä klo 07.09.

Missä kuva on otettu? Jälleen kerran tämä arkinen räpsäisy on napattu omassa kodissamme, kylppärissämme, aamuhetken aikana.

Mitä kuva esittää? Miltei jokainen aamuni näyttää tältä. Syön ensimmäiseksi herätessäni aamupuuron, mutta kylppäriin hipsin meikkailemaan kahvikuppi kädessäni. Arkimeikkini ovat nopeita ja luonnollisia, mutta päätin tallentaa kuvaan, mitä kaikkia purkkeja ja purnukoita käytössäni on juuri tällä hetkellä. Kun purkit laittaa riviin, sitä hämmästyy aina itsekin, kuinka moni luottotuote kasvoille päivän aikana päätykään. Tässä kuvassa on tosin esillä myös tämän hetkinen luottodödöni; vegaaninen, soodaton ja hypoallergeeninen, herkälle iholle täydellisesti sopiva (ja pitävä!) We Love the Planetin voidemainen deodorantti.

Mitä mietit sillä hetkellä, kun kuva on otettu? Tulevaa päivää. Huomaan aamulla meikkaillessani käyväni tulevan päivän ohjelmaa läpi. Meikkihetkeni kestää kymmenisen minuuttia arkisin, ja tuona aikana kasvoilleni päätyy Laura Mercierin sävyttävä voide, The Body Shopin Coconut Bronze-sarjan puuteri, essencen 24ever ink lineria ja What the fake!-ripsaria, kulmäkynää ja meikinkiinnityssuihketta. Tuona aamuna testiin päätyivät myös essencen uutukaiset, valtava Heat of the Sand-hohdepuuteri ja merellisen Make a Wish, Little Fish-paletin luonnolliset sävyt. Valmis look oli toimistopäivääni täydellinen, vai mitä mieltä olette (klikkaa, ja näet valmiin lopputuloksen)?

[ Saatuja tuotteita: We Love the Planet-deodorantti, What the Fake!-ripsiväri ja TBS:n Coconut Bronze-puuteri. ]


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina | Vastaa

ILTA TANSKAN PRINSSIN KANSSA

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/
Tampereen Työväen Teatteri


työväen teatteri hamlettyöväen teatteri hamlettyöväen teatteri maskityöväen teatteri hamlet

On sanomattakin selvää, että en voi kirjoittaa teille eilisestä Hamletin ensi-illasta sivuamatta myös sitä, miltä tuntui astella sisään teatterin ovista aikana, jolloin turvallisuus ja huoli ovat termeinä jatkuvasti pinnalla. Tänä päivänä kun ei välttämättä riitä, että teatteriin muistaa ottaa mukaansa liput, taskusta on hyvä löytyä kotoa lähtiessä myös maski. Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin ohjeistuksen mukaisesti Tampereen Työväen Teatteri suosittaa näytöksissä maskin käyttämistä, ja minä sekä avecini toki noudatimme eilen tätä suositusta. Tieto maskisuosituksesta oli kiirinyt teatteriyleisöön kattavasti, en nähnyt yleisössä kuin muutaman ilman kasvosuojaa.

Oli ensimmäinen kerta, kun käytin maskia yhtäjaksoisesti näin pitkän ajan. Asetin kertakäyttöisen maskin kasvoilleni jo ennen teatteriin astumista ja otin sen pois vasta väliajalla kahvia juodessani. Toinen maski odotti kassissani ja kahvihetken jälkeen laitoin sen ylleni. Teatterin henkilöstö oli suojannut itsensä asianmukaisesti, käsidesiä löytyi lukuisista eri pisteistä ja narikka oli poistettu käytöstä. Katsomoon meidät ohjattiin pienissä erissä ja turvavälien noudattamiseksi katsomosta oli poistettu penkkejä käytöstä. Yleisöä oli paikalla siis huomattavasti vähemmän kuin esityksissä yleensä ja turvavälien säilyttäminen oli näin ollen helppoa myös lämpiössä. En ole kuitenkaan koko vuoden aikana ollut mukana tapahtumassa, jossa olisi paljon väkeä. Siksi tuntuikin hienolta, että niin moni noudatti maskisuositusta. Kuten jo aiemmassa postauksessani kirjoitin, nyt jos koskaan on tärkeää huolehtia ja välittää.

työväen teatteri hamlettyöväen teatteri maskityöväen teatteri maskirockmusikaali hamlet

Olen tanssinut Juhannustansseja ja tavannut Jeppe Niilonpojan, joten osasin odottaa, että Suurella näyttämöllä nähtäisiin tälläkin kertaa jotain ainutlaatuista ja näyttävää.  Jotakin sellaista, mitä puitaisiin lehdissä ja työpaikkojen kahvihuoneissa. Etukäteen jo aavistelin, että lavalla tuskin nähtäisiin 1600-luvulle tyypillisiä asuja tai lavasteissa näytelmän ilmestysmisajankohdan pohjoismaista arkkitehtuuria, ja aavisteluni osuivatkin oikeaan. Puvustus oli ensimmäinen asia, mikä sai sydämeni heittämään kärrynpyöriä. Punainen, oranssi ja purppuraisen pinkki vuorottelivat lavalla Eila Jouttunpään johdolla toteutetussa puvustuksessa. Liekö värimaailmaan poimittu sävyjä Tanskan lipusta. Meni kuitenkin pitkään, ennen kuin bongasin niistä kutkuttavan yksityiskohdan. Oletin, että puvuissa olleissa nauhaelementeissä luki kaikkialla Shakespeare ja Hamlet, mutta ehei, ei tietenkään, Hamletin toteuttaessa nerokasta liikekieltään lavalla, näin vilahduksen tekstistä Shake’n and Beer. Tyylistään kirjoittavan bloggaajan suunpielet nousivat välittömästi hymyyn.

Rockmusikaalista ei voi kirjoittaa antamalla palstatilaa reilusti myös Hamletille, Tanskan prinssille. Saska Pulkkinen on lavalla kuin pauhaava luonnonvoima. Hän puhuu, liikkuu, tanssii, on kuin akrobaatti, ja viimeistään silloin, kun hän kajauttaa ilmoille jonkin spektaakkelimaisen hienoista säveltäjätiimin tuotoksista Hamlet and His Gravediggers-bändin johdolla, katsojalta loksahtaa suu auki. Miten hän pystyy tuohon kaikkeen? Heti perään on annettava aplodit myös livebändille. Lavan edustalla koko näytöksen ajan kitaroillaan ”miekkailleet” soittajat ovat elementti, johon huomaan katseeni kääntyvän jatkuvasti.

Pulkkisen lisäksi lavalla nähdään päräyttävän kovia (tätä termiä käytin eilen, kun ystäväni lähetti viestin väliajalla ja kysyi miltä vaikuttaa) suorituksia. Ikisuosikkini Petra Karjalainen ottaa lavan haltuun kuningattarena ja Nätyllä vielä opiskelevaan, esityksessä taiteellisen opinnäytteensä tekevään Inke Koskiseen eli Ofeliaan, ihastun ensisekunneilla. Hurmaavaa uutta verta Suurella näyttämöllä. Jotta et kuvittelisi lavalla aukeavan eteesi vain dramaattista perhesuhteiden ja petosten selvittelyä, on kerrottava, että luvassa on myös naurunpurskahduksia. Pentti Helin, Ofelian isä, pitää muiden muassa huolen siitä, että tunnelma välillä myös kevenee.

teatteri korona

Taidokkuudella ja kunnioituksella nykypäivään tuotu Otso Kauton ohjaama rockmusikaali Hamlet on elämys. Kokemus, jolla hellitään meitä tämän haastavan maailmantilanteen aikana. Juuri tätä minä ainakin tarvitsin. Täydellistä irrottautumista arjesta ja uutisvirrasta, hetkeä, jolloin mielessä ei pyörinyt kuin silmieni edessä aukeava maailma. Ikivanha, mutta aikaa kestävä luomus. Musiikilla kuorrutettu visuaalisesti uniikki esitys hellii sielua. Turvallisesti.

Kiitos Tanskan prinssi unohtumattomasta seikkailusta.

rockmusikaali hamlethamlet teatteri


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina , | 2 vastausta