Äitini rakastaa puukenkiä.

Itselleni tulee puukengistä ensimmäisenä mieleen aina se hauska kopsuminen, joka kuuluu joka askeleella niillä kävellessä. Mielikuvani puukengistä onkin lähinnä se perinteinen; kenkä, joka sujahtaa jalkaan näppärästi ja saattaa toisinaan olla vähän turhankin painava jalkineena käytettäväksi. Amsterdamin lentokentältä ostamani puukenkäavaimenperä on kulkenut kuitenkin hauskana muistona mukanani jo vuosia ja vielä joskus palaan tuohon kaupunkiin hakemaan kenkäkaappiini, tai edes koristeeksi kaapin päälle, ihan oikeat puukengät. Jokin niissä selvästi viehättää siis myös minua. Puu on niin kovin kaunis materiaali.

Eräänä kauniina päivänä kulutin aikaani käyden läpi erilaisia second hand-sivustoja ja yhtäkkiä silmieni edessä oli hurjan kaunis pari korkokenkiä. Myyjä oli ehtinyt laskea jo kenkien hintaa kerran myyntiä tehostaakseen, ja tämän vuoksi uskaltauduinkin tinkimään hinnasta vielä hitusen lisää. Hän hyväksyi tarjoukseni ja innolla jäin odottamaan pakettiani. Kenkien ostaminen on netin kautta aina hieman haastavaa, ja jännitinkin hurjasti sitä, kuinka hyvin kengät lopulta sopisivat jalkaani. Tällaisten kenkien tulee istua hyvin, ne eivät saa hölskyä jalassa ja toki myös koron käytännöllisyys mietitytti. Upouudet Parikat näyttivät kuvissa kuitenkin niin kauniilta, että mikäli koko osuisi kohdilleen näillä Mentlana-korkkareilla tultaisiin bilettämään vielä monissa juhlissa!

Paketti saapui ja kenkien sovittaminen oli vähintään yhtä jännittävää kuin Tuhkimolla aikoinaan. Puukenkäinnostukseni sai kun saikin lopulta helpotusta, kun nämä designkorot istuivat jalkaani täydellisesti. Puu tekee kengistä todella spesiaalit ja läpinäkyvä korko näyttää turkoosia pintaa vasten upealta. Persoonallista ja hauskaa, mutta samalla tyylikästä.

Parikka-kokoelmani karttui siis hieman yllättäen uudella parilla. Nämä täytyy saada pian mukaan asukuviin — kuivukaahan jo kevätkadut!

TAKKI DESIGUAL   HUIVI H&M   NILKKURIT ECCO SHOES (*blogin kautta saatu)

Viikonloppu on hurahtanut ohi ennätysnopeasti. Istahdin juuri ensimmäistä kertaa tämän viikonlopun aikana sohvannurkkaan ja nappasin läppärin eteeni. Olen touhottanut paikasta toiseen, niin kynsihuollosta kisakatsomoon kuin ruokakaupasta töihinkin, että loppuillan ohjelmaksi riittää paikallaan kököttäminen. Matti ehdotti, että katsoisimme illalla Nainen junassa-leffan ja sehän sopii! Kirja oli niin mielettömän hyvä ja koukuttava, että asetan leffalle kyllä korkeat odotukset. Moni on sitäkin kyllä kehunut, joten eiköhän tarina vie mukanaan yhtä vauhdikkaasti kuin Pendolino konsanaan.. Karkkipussi on valmiina pöydällä, kyllä tästä vielä hyvä leffailta saadaan aikaiseksi.

Oletteko muuten huomanneet, että ensi kuun jälkeen on kesäkuu? Aivan käsittämätön ajatus. Ulkona tuoksuu kevät ja koira kantaa sisälle jaloissaan noin kilon kuraa joka kerta ulkoiltuaan, unohtamatta sitä kuinka kirkas aurinko saa parhaimmillaan silmät sikkuralle ja talvivaatteiden varastoiminen kesäteloille houkuttaisi jo kovasti. Hiirenkorvat kukkivat jo maljakossa eikä kulu kauaakaan, kun nuo Kaukajärven rannan puutkin saavat lehtipuvun ylleen. Aion tehdä pienen kevätlupauksen ja alkaa huolehtia kropastani paremmin – aloitan pienin askelin, ja pyrin siihen, että viikkoon mahtuisi tavalla tai toisella edes pari kunnollista urheilusuoritusta. Heräilevä luonto antaa varmasti inspiraatiota pukea lenkkikengät jalkaan. Ja jos aktivoisin vaikkapa Yogaia-jäsenyyteni taas käyntiin. Lupaan tsempata.

Mutta nyt nousen junaan ja lepään hetken. Pieni leffaseikkailu tekee taatusti hyvää ennen kuin maanantaiaamu taas jo koputtelee oven takana. Rentouttavaa iltaa kaikille! <3