Olen ollut koko viikon kiukkuinen. Kaikki on paremmin kuin hyvin, mutta olen ollut ihan hurjan ärsytysherkkä ja taatusti myös kaikkien muiden mielestä kovin hankala tapaus nämä muutamat viime päivät. Eilen sitten keksin syyn tälle kaikelle – olen ollut tylsistynyt.
Kun arki toistaa samaa kaavaa päivästä toiseen, väkisinkin sellainen ihminen kuin minä, tylsistyy. Kaipaan koko ajan jotain tekemistä ja varsinkin kesällä on suorastaan huutavan väärin möllöttää työpäivän jälkeen sohvannurkassa. Kaipaan aktiviteetteja, asioita, joita odottaa ja uusia kokemuksia.
Kun isäni sitten eilen suuntasi työpäivän jälkeen vanhempieni kesäpaikalle, minä hyppäsin kyytiin.
Istahdin laiturin nokkaan ja nautin. Imin auringonsäteitä itseeni ja kuuntelin kuinka viereisellä laiturilla äidit yrittivät suostutella lapsiaan lähtemään jo rannalta kotiin: ”Ei vielä, me leikitään Martinaa ja Hengenpelastajia!”. Uitin Eetua ja nappasin kuvan, jossa Eetu syö auringon suihinsa.
Kun iskä ja äiti palasivat melontaretkeltään, hyppäsin minä kyytiin ja voitin sataprosenttisesti itseni melomalla kauas ulapalle. Eikä edes pelottanut yhtään. Seikkailumieleni sai selvästi yliotteen, sillä laituriin rantautuessamme, kastoin vielä karvalakkia myöten talviturkkini, joka olikin ehtinyt olla ylläni jo peräti kaksi vuotta.
Seikkailujen jälkeen popsin mahani täyteen lämpimiä voileipiä ja jäin vielä maalle yöksikin. Herätyskello soi 6:15 ja työt kutsuivat jälleen, mutta enää ei kiukuttanut yhtään.
Taisin kaivata maisemanvaihdosta. En nimittäin edes muista koska olisin viimeksi ollut näin hyvällä tuulella.
// If you ask me, summer is the most beautiful season in Finland. Even though summer is short and sometimes even very rainy, days like yesterday, can be amazing. I have a feeling that I spent the best summerday so far with my parents yesterday. I swam in the lake, went paddling with my dad and took my parents’ dog Eetu to swim. Great evening, hopefully summer is full of days like this one was.
