Jos blogimaailmassa olisi soveliasta sanoa, että voi prkl, niin nyt käyttäisin juurikin noita sanoja. Ärräpäiden viljely ei kuitenkaan nyt asiaa miksikään muuta, ja jätänkin siis kiroilut sikseen.
Jep, me ei saatu sitä kämppää.
Varasijoille jäätiin ja haave upouudesta kodista muuttui eilen kyllä kovaksi pettymykseksi. Vaikka kuinka vannotinkin, että en ala vielä sieluni silmin suunnitella asunnon sisustusta ja miettimään kuinka ihanaa olisikaan asua ihan uudessa kodissa, harmitti ihan perkel … vietävästi.
Nyt menevät siis suunnitelmat uusiksi ja asuntokuvioiden miettimisen voi aloittaa alusta. Jos positiivisia seikkoja haluaa asiasta hakea, todettakoon, että nyt ei ainakaan tarvitse muuttaa joulun välipäivinä ja tulipahan tehtyä jo suursiivous vaatekaappeihin, kun ajattelin ettei sitten tarvitse käyttämättömiä vaatteita uuteen kotiin kantaa. Siksipä hankinkin sitten lisää täytettä kaappiin. Ne on lohdutustoppeja ja viipottelen nyt sitten niissä ensi viikonlopun. Prkl.
Voi itku. Se oli pohjakuvaltaankin ihan täydellinen.
