Maanantaimoikat täältä ompelukoneen äärestä! Sen jälkeen, kun innostuin ompelemaan itselleni mekon Veeran kaavoilla, ompelukone on surissut ahkerasti. Olen viikkokausia metsästänyt keittiöön täydellisiä verhoja, kunnes luovutin ja marssin sisään Eurokankaan ovista. Ei mennyt kuin muutama minuutti ja olin täydellisen kankaan kanssa kassalla. Ei tarvinnut tyytyä kompromisseihin tai ”ihan ok”-vaihtoehtoihin, kun otti ohjat omiin käsiinsä ja teki juuri sellaiset kuin halusi. Ompeluhommieni huomaankin nykyään useammin kaatuvan saamattomuuteen kuin osaamiseen; nyt, kun kone on ollut helposti saatavilla ja esillä, sen eteen on tullut istahdettua useammin.

Tarkoitukseni ei ollut nyt kuitenkaan puhua verhoista, vaan siitä oikeasta, joka vihdoin löytyi olohuoneeseen. Kuten olette huomanneet, olohuoneessa sijaitsevan ison ruokapöydän ääreen kerääntyy useasti ystävä jos toinenkin, ja kuuden tuolin ruokailuryhmä on välillä jäänyt pieneksi. Siksi aloinkin jo pari kuukautta sitten etsiä täydellistä pitkää penkkiä pöydän päähän. Kriteerejä tälle istuimelle oli paljon; korkeuden ja pituuden piti mätsätä pöydän mittoihin, sen tuli olla helposti siirreltävä ja sovelluttava tarvittaessa tasokäyttöön ja toki ulkonäölläkin oli tässä tapauksessa merkitystä. Se oikea löytyi oikeastaan melko nopeasti Jotexilta, mutta hintalappu oli niin suolainen, että jäin kärkkymään toiveikkaasti alekoodia tai alennusmyyntejä. Meinasin jo luovuttaakin, kunnes huomasin Jotexin instaseuraajien saavan alennusta ostoksistaan – bingo!

Skanör-penkki saapui meille viikko sitten ja mielestäni se viimeisteli täydellisesti ruokailuryhmän. Nyt on tilaa, penkki on kaunis ja edelleenkään olohuone ei ole ahtaan oloinen. Pöydän päädyssä on nyt myös täydellinen ompelupaikka. Rottinkirakkaus kukoistaa edelleen!

Blogin puolella kotikierros on jäänyt hieman kesken ja muutama tila on esittelemättä vielä teillekin – nyt, kun verhot ovat valmiit, pääsettekin tällä viikolla kurkistamaan keittiöömme! Mitäs laitettaisiin ruuaksi?