MEKKO R/H KENGÄT MINNA PARIKKA/ SECONDHAND LAUKKU (*kuvauslaina) PAUL’S BOUTIQUE/ BY EMKA TAMPERE
Syyskuu, voit astua esiin.
Lätkän liigakausi alkaa. Kausikortit on hankittu (parin vuoden tauon jälkeen, jej!) ja kannustushupparit on silitetty kaappiin ensimmäisiä pelejä odottamaan. Pian hallissa raikaa We Are the Kings ja tappion kyyneleet unohdetaan hallilla mustaamakkaraa popsien. Hakametsästä tulee taas toinen kotimme ja työpaikalla ei enää muusta osata puhuakaan kuin siitä kumpi joukkueista on sarjataulukon kärjessä. Onkin siis aika keksiä varastoon napakoita vastalauseita ilkikuristen kirvesrintojen varalle. Ilveskissanainen is ready.
Teatterit kuorrutetaan ensi-iltahuumalla. Olen niin onnellinen siitä, että saan tehdä yhteistyötä Tampereen teattereiden kanssa. Tällaisesta yhteistyöstä en ikinä osannut edes haaveilla! Seuraavan kahden viikon aikana osallistun neljään eri ensi-iltaan ja lupaan raportoida syksyn teatterihiteistä myös teille. Odotan jo niin kovasti Billy Elliotia, Sademiestä ja Tämä on ryöstöä!
Rakkautta ilmassa! Tämä vuosi on ollut todellista rakkauden huumaa ja täynnä hääjuhlien ihanuutta. Yhdet upeat häät on kuitenkin vielä suunnitelmissa, sillä suuntaan ulkomaille juhlimaan ystäväpariskunnan häitä. Tätä odotan jo kovasti. En ole ikinä osallistunut häihin ulkomailla ja sydäntä lämmittikin kovasti saada kutsu juhlistamaan rakkautta.
Ihania tuulia työrintamalla. Kalenteri on pullollaan duunihommia, mutta se ei haittaa, päinvastoin olen aivan liekeissä. Olen päässyt tekemään ainutlaatuisia ja itselleni todella merkittäviä kuvaushommia esimerkiksi Sidosteen (en vieläkään pysty käsittämään, että Sidosteen sivuilla on ottamiani kuvia!) ja Joutsenen kanssa ja kalenteria vilkaistessani en voi kuin hymyillä onnellisena. Valokuvaaminen on intohimoni ja tuntuu upealta, että harrastus on kääntynyt pikkuhiljaa työksi.
Elämä alkaa tasaantua. Viime vuoden syksystä alkaen elämä on välillä vedellyt mattoja alta liiankin tiheään tahtiin ja vastoinkäymisten viimeinen niitti oli Epun äkillinen poislähtö. On vaikea edes sanoin kuvailla kuinka paljon koirattomuus meihin vaikutti. Koko pakka oli jonkin aikaa aivan sekaisin ja vielä kesäkin kului hämmennyksen vallassa. Syksy kuitenkin palautti arkirutiinit kohdilleen, Matti vaihtoi työpaikkaa ja itse koin pitkästä aikaa kunnon kesäloman jälkeen olevani energinen ja hyvinvoiva. Syksyksi minulla on kuitenkin yksi tavoite; pitää parempaa huolta itsestäni, liikkua ja rentoutua, voida hyvin. Töiden ja vapaa-ajan välille on löytynyt nyt hyvä tasapaino, josta aion kynsin hampain pitää kiinni.
Mitä sinä odotat syksyssä eniten?