Kuten jokin aika sitten kerroinkin, joskus teen kirjakaupoissa todellisia ex tempore-ostoksia, jolloin valintani syntyy sen mukaan, minkä kirjan kansi ja takakannen teksti ihastuttavat eniten. Näin kävi tämänkin kirjan kohdalla. Näyttelijä-koomikko Anna Rimpelän esikoisteos odotti hyllyssä niin kutsuvan näköisenä ja kaiken kukkuraksi signeerauksen kera, että pakkohan tarina Aino Ritarista oli hankkia matkaan lomalukemiseksi. Minun vakuuttamisekseni ei tarvittu kuin etukanteen piirretty kuva marsusta ja takakannen teksti: ”Hillitön ja riemukas romaani erään mummon edesottamuksista”.

Ahmaisin kirjan nopeasti lyhyen kesälomapätkäni aikana maalla, keinutuolissa kiikkuen, ja yksi asia kertonee hyvin sen erinomaisuudesta. Nauroin ääneen tätä kirjaa lukiessani. Niin ei tapahdu usein, saattoi olla jopa peräti ensimmäinen kerta. Aino Ritari osoittautuikin melkoiseksi tapaukseksi, joka valloitti sydämeni ja ihastutti suoruudellaan. Asennetta ei puutu ja elämä lemmikkimarsun kera on lukijan sydämen sulattavaa. Mummon matkassa viihtyy ja pikkuhiljaa alat toivoa häntä naapuriksesi. Mutta kuinka marsun lopulta käy? Millaisia käänteitä mummo kohtaa rullaattorilla kulkiessaan? Entäpä kuinka elämä kohtelee naapurin Seppoa? Löytääkö hän Ainosta ystävän?

Laitapa tämä kirja lukulistasi kärkipäähän, et tule taatusti pettymään.