Autoradiossa pauhasi viime torstaina Jykevää on rakkaus ja mieltä lämmitti. Ja jännitti. Olimme matkalla odotettuun ensi-iltaan. Tietyt kappaleet tuovat lapsuuden maisemat niin pilkuntarkasti mieleen, että niiden toivoo säilyttävän sen saman, lämpimän tunteen aina ja iankaikkisesti. Nimittäin miltei poikkeuksetta, kun saavuimme lapsuuteni kesäpaikalle viikonlopun viettoon, äidillä oli tapana laittaa asuntovaunun kasettisoittimeen kasetti. Kun soittimesta alkoivat kuulua Moody Riverin ja Laivojen tutut sävelet, tiesi viikonlopun alkaneen. Onnellisiin lapsuuskesiin kuului musiikki ja edelleen nuo vanhalla kasetilla kerta toisensa jälkeen soineet kappaleet ovat tärkeitä. Iso osa niistä oli muuten Agentsien.
Siispä sielun sopukoita jännitti ja innosti, kun istahdin Tampereen Työväen Teatterin penkkiin katsomaan Jykevää on rakkaus-musiikkikomedian ensi-iltaa. Ennen kun pimeys laskeutui saliin, kuiskasin toiveikkaasti ansaitusti avecin paikan lunastaneen äitini korvaan: ”Voi kunpa tämä olisi huippuhyvä”. Ja sitä se oli. Se oli samalla konsertti, ammattitaidolla kuorrutettu komedia, nauruhermoja kutitteleva spektaakkeli ja ennen kaikkea, se oli parasta lääkettä syysväsymykseen.
Minulle on tärkeää, että teen syksyisin jotakin. Ihan mitä vaan. Jos arki-illat mökötän kotihiirenä sohvannurkassa, muutun pian kiukkuiseksi Haisuliksi. Istun sitten Hakametsän jäähallissa Ilvestä kannustamassa tai kahvilla ystäväni kanssa, pysyy masentava syysolokin kaukana. Yhteistyöni Tampereen Työväen Teatterin kanssa onkin yksi erinomainen syy odottaa syksyä – koska ensi-illat tietysti! Kun tavallisena torstaina kiskaiseekin korkkarit jalkaan ja antaa tarinan viedä mukanaan, olokin kevenee. Jos siis koet kipuavasi syksyn mörköpimeydessä mököpuun oksille, hemmottele itseäsi ja osta takataskuun teatterilippu. Ota Jykevää on rakkaus haltuun! En toki voi taata, että nautit esityksestä yhtä kovasti kuin minä, mutta ehkä irtautuminen arjesta ja mielikuvamatka Lapin maisemiin puree kovimpiin kaamosmasennuksen oireisiin. Ja voitko muka olla hymyilemättä, kun kolme keski-ikäistä karjua fiilistelee pyyhkeet lanteillaan poikien iltaa Fiilaten ja höyläten!
Tämän musikaalin jälkeen mielesi tekee kupillista kahvia rähmäviinerin kera Teboililla, haluat lähteä Topi Sorsakosken kanssa kalaan ja ennen kaikkea alat miettiä sitä, vieläkö se lapsuudenkesien kasetti löytyisi jostain. Kunnes muistat, että et ole omistanut kasettisoitintakaan kymmeniin vuosiin. Kun korvamatona päässä myllää Fiilaten ja höyläten kolmen päivän ajan, voi hyvillä mielin myöntää, että nyt on nähty melkoisen vaikuttava spektaakkeli. Ja mitä tulee komediassa kuultuihin biiseihin, nyt niiden ympärille kietoutui yhä enemmän hymyilyttäviä muistoja.
Parasta piristystä pimeyteen.
*Liput ensi-iltaan saatu blogin kautta.
