Tämä tässä on maailman viihtyisin huone. Sen suojiin on ihana käpertyä, kun kaipaa täydellisen virkistäviä päiväunia tai inspiraatiota vaikkapa työprojekteihin. Se on täynnä muistoja, täynnä onnellista oloa. Nykyisin tuo huone toimii vanhempieni luona äidin työhuoneena, mutta tässä huoneessa on myös teininoora elellyt ennen kuin lintu lennähti pesästä omille siivilleen.
Ja edelleen, ihan milloin vaan, juuri silloin, kun haluan, olen tervetullut vetämään päikkärit tai yökyläilemääm maailman mukavimpaan sänkyyn, Vallilan Jaffa-verhojen katveeseen. Mutta olisikos se nyt pienen room tourin paikka! Ai nuo hyllyllä nököttävät mangustit? Ne Roosa osti äidille joskus yllätykseksi, kun olimme jouluostoksilla Ideaparkissa ja Mikki-hupparin toimme mamille Disneyland-reissultamme!
Hymytyttöpatsaat nököttävät ylähyllyllä minun ja siskoni ylioppilaskuvien vierellä ja myös seiniltä löytyy paljon aarteita. Kekkonenhan se siellä ja seinällä on edelleen myös vuosikausia sitten tekemäni ”taulu”, johon kokosin Pariisin matkaltamme muistoja talteen, kolikoita, pääsylippuja ja sen sellaista. Ja onhan mukana toki myös tämä legendaarinen kuva! Hieman repsahtamaan päässyt Furby on sekin lapsuusmuisto ja se ansaitsi paikkansa hyllyltä, kun äiti jo kerran oli päättänyt heittää sen menemään, mutta Furby olikin yhtäkkiä alkanut huudella äidin perään roskiksesta. Pakkohan se oli sieltä pelastaa!
Juuri tällaisen ympäristön tarvitsin lukioaikoina ympärilleni. Inspiroivan ja innostavan! Hyllyillä on valtava läjä sanakirjoja, joita tarvitsin englannin, ruotsin, latinan ja ranskan kielen opinnoissani ja jopa tuo äidin työpöydällä oleva Mikki-kynäteline tuo hymyn huulille. Ei siis ihmekään, että tämä on yksi niistä paikoista, jossa olen parhaimmillani. Oma itseni.
Eetua lukuunottamatta tuo veljeskaksikko ei tosin ollut teininooran aikoina maisemissa. Hyvin ovat nekin näyttäneet kotiutuvan.
Näiden nostalgisten sunnuntaikuvien kautta kohti uutta viikkoa – voikaa hyvin! <3
